Oli vaikea kuvitella suurta Yves'ä kirjoittamassa tuollaisia pikku lapsen pakinoita.
Tämä oli hänen ensimäinen pitkä poissaolonsa avioliiton jälkeen. Kaukana ollen alkoi hän yhä enemmän ajatella tuota nuorta naista, joka jo oli paljon kärsinyt hänen tähtensä, ja joka rakasti häntä syvästi. Nyt näyttäytyi Marie hänelle, tuon välimatkan takana, aivan uudessa valaistuksessa.
XCIV.
Heinäkuussa — etelän talven pahana kuukautena — poistuimme me pasaadituulien alueelta laskeutuaksemme aina Valparaisoon saakka.
Siellä tuli minun jättää Primauguet ja nousta suureen purjelaivaan, joka palasi Brestiin maan kierrettyään.
Sen nimi oli Navarin ja sinne otettiin kaikki meidän laivamme miehet, joiden palvelusaika oli lopussa, muitten muassa Barrada, joka lähti Bordeaux'hon vyö täynnä kultaa mennäkseen naimisiin pienen, espanjalaisen morsiamensa kanssa.
Sanoin Yves'lle hyvästit hyvin kiireesti, niin kuin aina suositellen häntä kaikille, ja minä läksin Ranskaan Cap Hornin pitkää tietä.
XCV.
20 p. lokakuuta 1882.
— — — — —