Nurkka Médéen ruumassa, epäjärjestyksessä, mitä suurimmassa epäjärjestyksessä. Lyhty valaisee suurta kasaa yhteenkuulumattomia esineitä, joita rotat ovat enemmän tai vähemmän nakerrelleet.
Toistakymmentä matruusia — Barrada, Guiaberry, Barazère, Le Hello, koko ystäväjoukko ympäröi maassa makaavaa miestä. Kahlittu Yves makaa kosteilla laudoilla nojaten päätään kyynärpäähänsä, jalka kiinni rankaisukahleiden riippulukolla varustetussa renkaassa.
Hänen kiukkuisin vihamiehensä noista kolmesta, aliupseeri Lagatut, on hänen edessään uhaten häntä vanhalla juoponäänellään. Hän uhkaa kostavansa tuon pursijutun, johon minä hänen mielestään olen liiaksi tuppautunut.
Hän on jättänyt paikkansa tullakseen haukkumaan Yves'ä — ja minä, jolla on vartio ja olen tarkastuskierrolla, tulen takaapäin ja tapaan hänet siellä. — Hän on minun laillinen saaliini! — Matruusit, jotka näkevät minun tulevan, nauravat hiljaa partaansa odottaen mitä tullee tapahtumaan. Yves ei vastaa mitään tyytyen kääntymään toiselle kyljelleen ja kääntämään hänelle selkänsä äärimmäisen röyhkeästi. Hänkin on nähnyt minun tulevan.
— Olemme alkaneet pelata viittä lehteä yhdessä, sanoo Lagatut; te Kermadec, korpraali; minä Lagatut, kanuunamiesten ensimäinen aliupseeri, joka on saanut Kunnialegionan nauhan — Kiitos teitä suojelevien upseerien, olette te saanut kaksi ensimäistä tikkiä, saadaanpa nähdä kuka saa loput.
— Aliupseeri Lagatut, sanon minä takaa päin, pelatkaamme kolmisin, jos tahdotte: ramssi on hauskempaa. Ja sinä Yves, korjaappa taas tikkisi.
Kana, joka kohtaa veitsen, varas, joka kompastuu santarmiin, hiiri, joka erehdyksestä asettaa käpälänsä kissan nenälle ei olisi ollut nolomman näköinen kuin Lagatut.
— — — Tuo leikki ei ehkä ollut aivan sääntöjen mukaista. Mutta minulle hyvin myötämielinen katsojajoukko nautti suuresti Yves'n voitosta.
XXXV.
Viikkoa myöhemmin olivat meidän fregattimme päivät luetut. Se jäi aseista riisuttuna arsenaaliin perälle, sen miehistö hajaantui, se oli sanalla sanoen kuollut laiva.