Sydäntäkö? Kyllä! Jokin sanoi Marielle, että Yves'llä oli sydäntä, mutta että hän oli suuri lapsi, jonka merielämä oli tuhonnut. Suloisesti heltyen muisteli hän hänen hienoja ja rauhallisia piirteitään, ääntään, hyvää hymyään niinä hetkinä, kun hän oli järkevä.
Jättääkö hänet? — — — Ajatellessaan että Yves, aivan yksin jäätyään ja silloin aivan hukassa, jättäen kaikki paholaisen haltuun, antautuen omien ja toisten paheiden valtaan, alkaisi jälleen hurjistelunsa toisten naisten kanssa, purjehtisi kauas, vanhenisi yksin, hyljättynä, alkohoolin runtelemana! Oi, ajatellessaan eroa, valtasi hänet vielä suurempi hätä kuin kaikki muu: hän tunsi nyt olevansa liitetty Yves'en siteillä, jotka olivat järkeäkin vahvemmat, vahvemmat kuin mikään ihmistahto. Marie rakasti häntä mielettömästi olematta tietoinen rakkaudestaan — — — Ei, pikemmin, jollei hän voisi estää häntä siitä, syöksyisi hän hänen kanssaan viimeiseen rapakkoon saadakseen vain pitää häntä sylissään kuoleman hetkeen saakka.
LVII.
Pikku Pierre ei ollenkaan pitänyt Brestistä, hänen mielestään se oli musta ja ruma.
Hän oli ollut siellä vasta neljä kuukautta ja nyt jo olivat hänen pyöreät poskensa kalvenneet ihon ruskeuden alla. Ennen muistuttivat ne Etelän täysikypsiä luumuja, joilla on lämmin, kultainen väri, auringon kasvattama puna.
Hänen silmänsä olivat mustat, ja niissä oli kuulakka loiste, niinkuin hänen äitinsäkin silmissä, hyvin pitkien ripsien välissä. Hänen pienet kulmakarvansa kaartuivat jo vakavasti, mikä periytyi isästä.
Hän oli kuvan kaunis, miettivine ilmeineen ja päättävine, miehekkäine eleineen, joita hän jo käytteli kuin suuri poika.
Silloin tällöin oli hän vielä hetkittäin meluavan iloinen; hän hyppeli hyppelemistään läpi surullisen huoneen pitäen aika ääntä.
Mutta sitä ei enää sattunut niin usein kuin Toulvenissä. — Hän kaipasi, kaipasi vielä epämääräisissä muistelmissaan pieniä tovereitaan saarnipolulta, isovanhempien hyväilyjä, ja vanhan isoäidin lauluja. Siellä pitivät kaikki huolta hänestä, kun hän taas täällä oli melkein aina yksin.
Ei, hän ei pitänyt kaupungista. Ja sitten oli hänellä aina kylmä tässä alastomassa huoneessa ja vanhoissa, kivisissä porraskäytävissä.