—"Niin! jos se ei ole Jumalan enkeli, niin se on linnan haltija."
—"Ja jos se olisi linnan haltija?"
—"Sitte armahtakoon meitä Jumala! Se ei tule näkywiin muuten kuin suuren onnettomuuden edellä."
—"Waan sanoithan hänen parantawan haawoja?"
—"Sitä hän warmasti tekee. Hän tarwitsee waan painaa kädellänsä haawaa, niin se paikalla seisottuu. Hän jo on parantanut satoja, jotka tulen seasta on saatettu hospitaliin, mutta hän on aina kadonnut heidän silmistä kuin haahmo, jolla ei ole ruumista."
—"Kuinka sitte luulet hänen woiwan onnettomuutta ennustaa?"
—"Uskokaa, Aleksei Petrowits, sellaiset ihmeet eiwät tapahdu hywän edellä. Minä olen nähnyt sen ennen. Minä kuulin sen Moskowassa. Kun Franskalaiset oliwat sata wirstaa lähellä Moskowaa, silloin kansa näki sydän=yöllä naisen haahmon käwelewän Kremlissä, pyhän neitsyen kirkon harjalla. Wiikkaus sen perästä Moskowan suuri kaupunki oli porona ja Franskalaiset majailiwat sen raunioilla."
—"Luuletko, että Sewastopol pian lankee wihollisen käsiin?"
—"Jumala siitä warjelkoon! Mutta totinen tosi se on, että tämä on kolmas päiwä siitä kun tuo naisen haahmo ilmestyi Sewastopolin muureille. Herra Jumala, kuulkaa miten kanonat jyrisewät!"
Hirweä jyräys kuului silloin kiwihuoneen yläkerrassa. Seinät ja lattia wapisiwat, kynttilät sammuiwat paitsi lamppua, mikä huonosti paloi pitkän käytäwän toisessa päässä ja joka lewitti kamalan walonsa sairaan wuoteelle. Lampun kohdalla lattialla oli sywä pimennös, joka syrjästä katsoen näytti ihmisen haahmolle, Feodorin silmät oliwat sattuneet tätä pimeää paikkaa kohti. Se näytti hänestä liikkuwan.