—"Kaikki on totta, minä otettiin kiinni tässä kaupungissa."

—"Niin nuori ja kuitenkin niin tottelematon lakia ja esimiehiä kohtaan. Etkö muistanut, että jokaisen on pysyttäwä siinä sijassa, mihin Jumala ja esiwalta kenenkin on asettanut? Karulla siitä paeta on suuri rikos, joka rangaistaan kowasti. Sellainen häpäisee ihmisen, waan ei työ eikä palwelus, olkoot minkä nimellisiä hywänsä."

—"Teidän puheenne, paroni, on hywin kaunis niihin oloihin, mihin se sopii. Minua kohti sopii waan yksi niitä lain sääntöjä, mitä korkea hallitsijamme on wahwistanut. Se on pyhä ja kallis sääntö, ett'ei, tässä maassa, ett'ei Suomen rajain sisällä keltään saa otattaa wapautta eikä ketään käy wangitseminen ennenkuin laillinen oikeus on siitä päättänyt tahi ellei pahanteossa ole tawattu. Teidän welwollisuutenne, paroni, on walwoa tämän lain pyhyyttä. Kuitenkin olen minä teidän käskystänne ihan wiatonna, wastoin kaikkea lakia aiwan tuntematonna tullut wangituksi keskellä maantietä ja niin kadottanut wapauteni. Ken teille takaa, että minä olen se, joksi minua luulette? Ja jos olisinkin se, ken teille woi wakuuttaa minun olewan niin rikollisen kuin teille on saatettu kertoa? Minä uskon teidän olewan wiehättäwää kuunnella jokaisen liwertäjän ystäwänne puheita ja myöntää heille kaikellaisia waatimuksia, waikka ne sotisiwat pyhimpiä lakia wastoin."

—"Kuuletteko sitä rohkeutta?" sanoi paroni, kääntyen sihteriinsä.

—"Hirweää häwyttömyyttä, wastoin Keisarin lakia", wastasi Rosenlund.

—"Woisi uskoa", jatkoi wanki, "että teille, paroni, on wiehättäwää lain nimessä osoittaa kowuutta sille, jota wihaatte, ja katsoa sormienne wälitse, kun kysymys on ystäwistänne."

—"Mitä kaikkia, mitä sinä tarkoitat?" huusi paroni pikastuneena.

—"Tarkoitan sanoa teille miten wäärin se on käyttää lakia kunnianhimonsa tyydyttämiseksi ja korkeaa wirkaansa petollisten liukastelijain mielen nouteeksi, sill'aikaa kuin tuhat rikosta jää rankaisematta ja tuhat wiatonta kärsii wääryyttä, mutta kauhistawaa on, kun sellainen wirkamies auttaa wääryyttä ja sortaa sitä, kellä on oikeus."

—"Kylläksi, kylläksi", huusi paroni, wiitaten kädellään Iwoselle.

—"Sulkekaa pimeimpään tyrmään", huusi Rosenlund.