—"Mutta minä en koskaan kumarrellut otsaani hänen jalkoihinsa, niinkuin sinä, Kola, teet joka aamu", wastasi Iiwar.
—"Se on sentähden, että olet yhtä tuhma kuin muutkin kansalaisesi. Iiwar, parempi on silmäin edessä olla nöyrä ja matelewa kuin käärme ja saada selän takana seisoa suorana kuin ihminen, kuten itse 'hänen herruutensa'. Waan te Suomalaiset olette kerran sellaiset. Odottakaa, odottakaa wielä wähän. Klaus herra antaa minulle suuren omaisuuden, minä neuwon sitten teille ihmisen tapoja. Minä koetan, tokko teidän selkänne notkistuwat. Minun woimani ulottuu Turusta Tornioon saakka, niin pian kuin Sigismund, suuri kuningas, sen tahtoo."
—"Tiedätkö Kola mitä Sigismund tekee ensi työksensä, kun hän tulee tänne?"
—"Hän taittaa sinun niskasi, Iiwar, ja opettaa sen notkistumaan", sanoi Kola.
—"Ei, hän hirtättää sinut ensi puuhun, niin pian kuin hän on tullut tänne", sanoi Iiwar nauraen.
—"Sigismund, suuri kuningas, tänne?" wastasi Kola. "Hänellä on parempia toimia, kuin tulla näiden talonpoikien joukkoon! Koko teidän maassanne ei ole yhtään ihmistä, joka woisi kohdella häntä niinkuin alamainen kuningastaan. Sigismund on suuren Puolan kuningas, ja tämä maa on kuin yksi jalan ala erämaata, joka saastuttaa hänen pyhät jalkansa. Tämän hän lahjoittaa halwimmalle palwelijallensa, saappaansa puhdistajalle. Ja missä teillä on ne ruhtinaat, jotka woisiwat kumartua hänen pyhiin jalkoihinsa? Wai sinunko herruutesi, joka kiusaa kuninkaan sotawäkeä nälällä talonpoikien tuwissa, wai nuo uppiniskaiset talonpojat, lammaslauma, joka juoksee metsissä paimenetta?"
Kolan puhuessa awautui owi, ja eräs sotilas astui sisään. Molemmat käskyläiset hypähtiwät ylös. Tulija weti poweltansa suuren kirjeen, ja Kola ojensi kätensä sitä ottamaan.
—"Elä", sanoi sotilas. "Minä en woi antaa tätä muille kuin hänen herruudellensa. Missä hän on? Ilmoittakaa minun tuloni!"
Iiwarin wietyä sana Flemingille, tämä tuli ja awasi kirjeen ja käski saapuwille tulleen sihterinsä lukea sen. Sen sisällys oli seuraawa:
"Koko Sawonmaa on uudelleen raiwossa; yhdeksän tuhatta miestä kuuluu olewan lähdössä nuijilla ja keihäillä warustettuina astumaan Turkua kohti, jonka kapinamiehet uhkaawat ampua raunioiksi. Eräs Yrjö Eeronpoika niminen wiettelijä Pohjanmaalta on yllyttänyt talonpoikia huutamaan Kaarle herttuata kuninkaaksi tai pyytämään Wenäläisiä awukseen ja ajamaan kuninkaan sotawäki maasta pois. Koko isänmaa on waarassa."