—"Olisin suonut tuoda Anna neitsyen teille warsin terweenä, waan tauti on ollut sitkeä. Kuten näette häntä waiwaa surullinen alakuloisuus, jota olen jo monta kuukautta tieteen kaikilla waroilla koettanut poistaa. Onnettomat tapaukset owat pakoittanut hänen äitillisen hoitajansa, jalon Ebba rouwan, lähettämään hänet tänne hywäin wanhempainsa luo; te huomaatte kohta hänen surullisen tilansa."
—"No, mikä ihme sinua waiwaa?" kysyi äiti puristaen tytärtänsä syliinsä ja katsoen hänen harhailewiin silmiinsä. "Tunnetko ensinkään minua, äitiäsi?"
—"Niin, tunnen", wastasi Anna.
—"No, ja minua isääsi? Sinä näytät wielä niin wieraalta."
—"Niin, isä."
—"Etkä ole sen iloisempi päästyäsi kotiin, wanhempiesi luo. Mikä sinua waiwaa?"
—"Niin, mikä minua waiwaa?"
—"Se on kummallinen waiwa, hywin harwinainen, se kohtaa tuskin yhtä tuhannesta, me tohtorit sen kyllä tunnemme."
—"Ja mikä se on? Eihän toki warsinainen mielen wika?" kysyi Martti pappi säikähtyen.
—"Ei ollenkaan, Anna neitsyt on täydessä järjessään. Tauti, joka häntä waiwaa on yksi laji corruptio wirginalis pacificis juwenalis somnambularis—"