—"Sinulla on, lapseni, luja mielenlaatu", sanoi ukko ja hymyili surullisesti.
Kun minun tarkoitukseni oli matkustaa, hankin minä itseäni lähtöön. Sydämelliset jäähywäiset otettuani perheeltä, sanoin minä Matille, häntä hywästi jätellessäni, ettei hänen tarwitse olla "awiiseitta", kun wain nimittää mitä hän mieluimmin haluaa, sillä minä tilaan ne hänelle ja hänellä ei ole muuta tekemistä kuin noutaa ne aina pappilastaan. Matti tuosta niin ilostui, että hän hyppeli ja hykersi käsiänsä ja tarjoutui heti minua saattamaan. Hänellä ei ollut aineellisia waroja awiisein saamiseksi, mutta hän antoi mitä hänellä oli: nuoruutensa woimia. Matista näytti nyt kaikki niin waloisalta ja lupaawalta, kuin ei ikinä olisi hallaa ollut, ja hän määräsi awiiseiksensa Oulun Wiikko=Sanomat, joihin hän jo oli perehtynyt. Lähdimme siis matkaan. Opas olikin hywin tarpeeseen, sillä sydänmaan polut oliwat hywin sekawia ja eksyttäwiä. Hän lähti kanssani aina parin neljänneksen päähän. Koko taipaleen kuljimme hywin werkalleen, sillä puhetta oli paljon. Puhelin hänelle waltiotalouden perustuksista, keinollisen heinän wiljelyksen hyödystä ja kehoitin heitä hakemaan kruunulta lainaa likellä taloansa olewan, hallaa tuottawan suon wiljelemiseen, johon annoin hänelle yleisiä neuwoja ja wiittauksia; hän näytti ikäänkuin nielewän jokaisen sanan niistä kyllä waillinaisista tiedoista, joita woin hänelle antaa. Kun matkan pää tuli Matille, istuimme wielä kauan mättäällä ja puhelimme. Sydämellisesti wielä kättä puristaen erkausimme me, ja Matti lähti kotiinsa päin. Hän ei näyttänyt koko matkalla ollenkaan huomanneen, että maa oli wielä wahwassa kuurassa, ja että matalimmat wesipaikat oliwat jäässä ja rapakot roudassa. Niin kauan kuin näin, katsoin hänen peräänsä. "Jos" ja "kukatiesi" pyöriwät silloin mielessäni, ja lähdin yksin jatkamaan matkaani.
Kun tulin kyläisiin kyliin, pian tuli selwille, ettei halla ollutkaan rajoittunut ainoastaan yötalooni, waan kaikkialla näkyiwät kaswit olewan lupalla=korwin. Perunain warret oliwat aiwan mustilla ja rutistuneet maata myöten, ja imelä haju täytti ilman. Pian alkoi myös kuulua, että usea maakunta oli saanut kokea samaa. Waikka kohtakin tunsin, että paljon, paljon ihmisiä oli joutunut tuon kowan wieraan käynnistä paljon kärsimään, oli kumminkin tuon yötaloni kohtalo eläwänä kuwana silmieni edessä Mattinensa, jolle minä jo samalla matkallani tilasin Oulun Wiikko=Sanomat; ostin ja lähetin hänelle myös useita hyödyllisiä kirjoja. Tuo kuwa ei lähtenyt koskaan pois mielestäni; päätin sen jolloinkin kyhätä paperille—joka aikomus wiipyi kauan aikaa toteutumatta—ja sille tulisi nimeksi "Halla=aamuna".
* * * * *
Edellisestä tapauksesta oli kulunut liki kymmenen wuotta. Eräänä syyskuun iltana astui pitkän=solakka mies kamariini. Hywän=illan sanottuansa astui hän terwehtimään minua, jota tehdessään sanoin: "ette taida minua enää tutakkaan." Wieras näytti minusta semmoiselta, että hänet olisin jolloinkin ennenkin nähnyt, mutta en ollut muistaa kuka ja missä. Towin muistiani pinnistettyäni huomasin äkkiä että ka, ukon Mattihan se on! Uusi sydämellinen kädenpuristus seurasi tuota uutta tuttawuutta. Minä kehoitin Mattia istumaan ja panemaan piippuun. Matti sanoi olleensa täälläpäin kulussa asiainsa tähden eikä saattaneensa olla käymättä minua terwehtimässä, waikka wähän wäärääkin tuli. Matti sai ruweta kotiasioitaan kertomaan: hän oli saanut laittamani Oulun Wiikko=Sanomat ja kirjat. Sattumalta oli hän tawannut Uuden Suomettaren, jonka hän heti tilasi. Molemmat owat siitä asti häntä uskollisesti seuranneet. Hänen kirjastossaan on nyt jo useampia kymmeniä niteitä, joita hän wuosittain lisää warainsa mukaan. He owat hakeneet ja saaneet kruunulta lainan likellä taloa olewan suon wiljelemiseen, joka on nyt ihanana heinämaana, ja muuten he owat ruwenneet kylwöheinän wiljelykseen, jonka tähden karjaa on kahta wertaa enempi. Tilukset owat tulleet lujemmiksi, ettei halla nyt pane useammin kuin muuallakaan. Ukko elää wielä ja hoitelee lapsia; hänen ei tarwitse enää syödä petäjäleipää. Kun sanomalehdet tulewat, pitää hänen saada joka numero kuulla; samoin muutkin uudet kirjat. Äiti ja kolme wanhimman weljen lasta owat kuolleet. He asuwat yhdessä kaikin ja tekewät työtä yksimielisesti, ukon ohjatessa, jolle kaikki owat kuuliaiset. Ukko muka muistelee usein minua ja pitää heillä käyntiäni Jumalan sallimana! Samaa mieltä on muka Matti itsekin. Hän on nainut ja hänellä on kolme lasta. Wuosi takaperin walitsiwat kuntalaisensa hänet kunnallis=lautakunnan esimieheksi, jota wirkaa hän on sitten hoitanut ja jonka asioilla hän nytkin on. Kun hän on itsekin lukemisen kautta saanut niin paljon hyötyä, niin on hän toimittanut muillekin lukemista siten, että on perustanut kuntaansa lainakirjaston.
MÖKIN MAIJU.
Pohjanmaa on melkein yhtä tasankoa, jonka halki juoksee monta mahtawaa ja wäkewää wirtaa. Nuo wirrat saawat alkunsa enemmiten maanselänteistä, mutta jonkun alkulähteet owat aina maanselänteen toisellakin puolen. Sieltä ne sitten melkein yhtäsuuntaisesti, wesirikkaina, uljaina ja wallattomina wirtaawat ja usein jyrkkien putousten ja kannasten ylitse hyppien ohjaawat kulkunsa Pohjanlahteen. Nuo wirrat owat useinkin suurena apuna Pohjanmaan huonoille kulkuteille, sillä niitä myöten lasketaan ylimaasta kesäaikana paljon pölkkyjä, hirsilauttoja ja summattomasti terwoja. Päätä huimaa oudon rannalta katsojan, kun nuo terwojen laskijat pitkillä wenheillänsä tulla kiitäwät kosken kowia kuohuja alas. Nuo rohkeat laskijat peittäytywät wäliin koskien kowiin kuohuihin katsojan silmistä, ja kauhistuksella huudahtaa hän, että nyt he meniwät Wellamon utuhelmoihin ikipäiwiksi. Hän kokee pinnistää näköaistiansa, keksiäkseen, eikö heidän jäännöksiäänkään näkyisi jossain weden pinnalla uiskentelewiksi, ja—kah kummaa! tuoltahan he keikahtiwat aiwan eheinä, kaikin terweinä ja eläwinä näkösälle, ja mikä wielä kummempaa: heidän wenheensä ja lastinsakin owat aiwan eheinä, ja pitkittäen tuota hurjaa wauhtia, seisoo perämies wenheen perässä ohjaten pitkällä melallansa kulkua, ja niin kiitäwät he nuolen nopeudella yhä eteenpäin.
Näiden wirtojen warret owat enimmiten wiljelykselle kelpaawaa maata, jonkatähden kylät ja pitäjät owat noiden jokien warsilla; wirtojen wälillä olewilla, yhtäsuuntaa niiden kanssa juoksewilla mataloilla maanselänteillä olewat maat owat melkein asumattomia. Komeat ja uhkeat owat useinkin kylät ja talot tuommoisen wirran warrella ja komeat owat myös nuo awarat wiljamaat, joita useinkin on niin laajalta yhteen tekoon kuin silmä kantaa. Komea on myös käwellä kesäaikana noita wirtojen warsia, siwu uhkeiden talojen, jotka kahtapuolta seisowat liki toisiansa, ja halki hywästi järjestettyjen wiljawainioiden, joissa peltojen ojat suurina ja suorina risteilewät pitkin ja poikki wainioiden, jakaen siten suuret alat säännöllisiin peltosarkoihin, joissa wuorollansa kauniisti kaswawa laiho ylpeänä rehottaa ja lainehtii.
Mutta näkee tässä joskus toisiakin näköjä. Kun syystalwi sattuu olemaan wähäluminen, ja jos pakkaset owat silloin kowat, jäätywät jäät alinna noin kolmea jalkaa wahwoiksi. Jos wielä sattuu talwen pitkään satamaan paljon lunta ja kesän tulo myöhästymään niin useinkin silloin tulee iso tulwa. Pohjolan pitkät päiwät sulattawat silloin katkeamatta lunta, ja wesi paisuu useinkin sanomattoman nopeasti ja murtaa liikkeelle ensinnä koskista nuo wahwat jäät, jotka sitten paljon weden kanssa ajautuwat koskien alla olewien suwanteiden niskaan läjään, ja siinä ne wäkewän wirran woimasta patoutuwat pohjaa myöten tiheäksi tokeeksi, joka nostaa ennestäänkin jo paljon weden wieläkin korkeammalle. Useat noista suwanteista owat niin jäykkiä, että woiwat järkkymättä seisoa kaukaa ylempää tulewien jäiden edessä, jonkatähden siihen tawallisesti kokoontuu semmoinen jääwuori, ettei luulisi muualla maailmassa jäitä olewankaan. Nuo tuommoiset jäykät luonnon woimien wastustajat owat sentähden niin wahwat, että niillä on joku edullinen asema. Usein silloin yltyy wesi niin, että se nousee yli äyrästensä ja alkaa juosta läpi kylien, peittäen kaikki tasankomaat yhdeksi mereksi. Silloin on taloissa paha hätä. Eläimet nawetoissa mölisewät, sillä wesi on tunkeutunut sinnekin niin, että ne seisowat wedessä polwia myöten. Useinkin on raawaat pitänyt nawetoista wiedä tunkiolle ja lampaat nawetan ylisille j.n.e.; sillä semmoisilla tasangoilla ei ole saatawissa mitään mäkeä tai korkeaa paikkaa, johon woisi mitään wiedä. Aitoista kannetaan eloa ja mitä tarpeellista on parwelle, taikka wenheillä kuljetetaan johonkin muuhun suojapaikkaan. Wesi tunkeutuu asuinhuoneisiinkin: lattiat nousewat kohoksi, huonekalut kaatuwat, lapset owat nostetut uunin päälle, ja siinä on hätää ja hälinää. Kun hätä on korkeimmallaan, rientäwät naapurit sinne wenheillä awuksi.
Kun jääpatojen päällä olewa paino tulee wiimein kowin wäkewäksi, täytyy lujankin paikan wihdoin antaa perään. Silloin lähtewät hirmuisen suuret jäälohkareet liikkeelle, mutta ennenkuin ne pääsewät pitkin wirtaa alaspäin kulkemaan, näyttäwät ne ikäänkuin taistelewan keskenään, sillä yksi menee yhtäänne, toinen toisaanne, yksi lykkää yhtä, toinen toista, ja wäliin wääntyy kauhean laajoja ja paksuja jäälewyjä syrjällensä ja painuu siinä asemassaan pohjaa kohden, ikäänkuin näkymätön woima ja käsi niitä johtaisi ja sowitteleisi. Wiimein lähtewät ne kaikin yksissä neuwoin ryntäämään alaspäin, ja wahwat jäät suwanteissa paukahtelewat, ja suurina suwanteitten lewyisinä lewyinä lähtewät ne wäkewämpänsä edeltä liikkeelle, yhtyen jälkimäisten kanssa yhteen joukkoon, tehden taas jossain sopiwassa paikassa uuden padon ja uuden hädän. Kun nuo jääpadot puhkeawat, saawat ne suuria tuhoja aikaan kulkiessaan: ne wiewät mennessään koskien rannoille raketut myllyt, likellä wirtaa olewat niittyladot, kaatawat aidat, ja suurissa roukkioissa rynnistäwät ne peltowainioille, joissa ne sitten wiikkokausia makaawat sulamattomina, sillä tawallisesti jääwät ne sinne, kun wesi alenee jääpadon puhjettua. Usein wie wesi ja jäät pellolta lantakuormat, joihin on niin monta päiwätyötä menetetty ja jotka owat maamiehille niin wälttämätön elämän ehto. Wieläpä wie wesi wäliin kokonaisia aloja peltoakin, niin ettei tulwan laskettua ole muuta jäljellä kuin sywä lampi; sillä maa on mennyt ojien pohjia myöten tiehensä teille tietymättömille, mutta kumminkin johonkin toiseen paikkaan, auttaaksensa siten tuota hitaasti tapahtuwaa maan muodostumista.