Nyt oli wain yksi jywäsäkki enää myllyssä, sillä Maiju oli kaikki muut jo sieltä kantanut aittaan. Wielä seisoi suwanne jäykkänä jää=padon edessä. Wielä seisoi mylly paikoillaan, waikka wettä oli ylemmäksi puoliseiniä. Wielä oliwat törmältä myllyyn wiewät hirsiportaat paikoillaan, waikka wesi meni jo toisesta päästä niiden ylitse. Maiju walmistelihe wiimeistä säkkiä noutamaan myllystä.

Talon wanha ja woimaton isäntä ei ollut tiennyt nuoren emännän toimista mitään, mutta häntäkin huolestutti tulwan äkkinäinen kohoaminen ja hän katsahti akkunasta joelle päin. Hämmästyen huomasi hän weden olewan tawattoman korkealla. Waikka hän oli woimaton, köntti hän kuitenkin kosken rannalle, jossa hän kauhulla näki, että suuri waara oli kylän asukkailla tarjona. Samalla tuli siihen Maijukin.

"Nyt menee mylly ja sen sisällä olewat käytteet", sanoi ukko huolehtien.

"Minä olen kantanut käytteet aittaan niin wähäksi ett'ei siellä ole enää kuin yksi säkki", sanoi Maiju.

"Wai niin! Sinä olet joka paikassa ja asiassa toimellinen. Kiitos siitä! Jumala sinua siunatkoon! Menköön wiimeinen säkki myllyn kanssa, sitä ei enää woi pelastaa", sanoi ukko, hywästellen miniän urhollista työtä.

"Miksi heittäisimme jywäsäkin myllyn kanssa menemään? Wielä seisoo suwanne, wielä seisowat mylly ja portaat," sanoi Maiju ja ennenkuin ukko ennätti mitään wastata, oli Maiju jo juossut portaita myöten myllyyn! Hän sieppasi jywäsäkin selkäänsä ja kiirehti sen kanssa takaisin.

Mutta samassa kun hän pääsi törmälle, kuuli hän appi=waarinsa päästäwän sydäntä särkewän äänen ja samassa kuuli hän takaansa pikku Kallen, kuudennella wuodella olewan poikansa, lapsellisen äänen huutawan: "äiti!"

Maiju pyörähti katsomaan koskeen päin, ja säkki putosi omin waltoinsa hänen seljästänsä. Mitä näki hän nyt? Poika oli äidin perästä huomaamatta myös juossut myllyyn ja juuri kun äiti oli säkkinensä päässyt törmälle, tuli iso jäälohkare ja pyyhkäsi myllyyn wiewät hirsi=portaat pois niin keweästi kuin olisi siinä ollut wain joku oljen korsi tiellä. Myllyn ja törmän wäliin oli nyt syntynyt noin kuutta tai seitsemää syltä leweä kuohuwa aukio, josta näytti olewan mahdoton päästä yli.

"Herra Jesus! Lapseni!" huudahti Maiju hädissänsä.

"Lapsi, lapsi! Kalle, Kalle!" huudahteli wanhus ja wäänteli epätoiwoissaan ja neuwotonna käsiänsä.