"Onko teillä matkalippua?" kysyin häneltä, sillä minuakin alkoi huolettaa hänen kotiin pääsemisensä.
"Ei minulla mitään semmoista ole … pitäisikö se olla?" sanoi hän ja samassa yritteli hän menemään sinne tänne, osaamatta kuitenkaan mihinkään mennä.
"Wälttämättömästi täytyy teillä semmoinen olla, sillä muutoin jäätte tähän kuin kalamiehen koira", sanoin.
"Woi hywä Jumala…! mistään sen saisi…? Minun täytyy päätä … woi minun lapsiani!" sanoi hän hätäillen.
"Teidän täytyy mennä konttoriin ja pyytää lippu; muistakaa sanoa, että olette rautien työmiehen waimo—ja joutukaa, sillä ei tiedä millä silmänräpäyksellä juna tulee", koin häntä ohjata.
"Woi hywä isä!——enhän tiedä koko konttoriakaan—ja insinööri … minä en tohdi", hätäili hän.
Minä koetin neuwoa hänelle missä konttori on ja wakuuttaa, että insinööri on ihmisellinen mies, joka kyllä hänen asiansa ottaa warteen. Mutta jota enemmän minä hänelle tuota selitin, sitä neuwottomammaksi käwi hän.
Sääliessäni tuota hätäilewää, neuwotonta ja surullisen näköistä naista, syöksähdin minä konttoriin ja otin hänelle matkalipun. Sen kanssa riensin hänen luokseen ja ojensin lipun hänelle. Minä näin kuinka hänen koko ruumiinsa tärähteli ja wawahteli sitä wastaanottaessaan. Oliko se sen wuoksi kuin hänelle osoitettiin ihmisyyttä, wai siitä syystä, kun hänellä oli tiedossa jotakin warmuutta, että hän pääsee nyt kotiin lastensa luo, johon hän niin hartaasti halusi?
Ilma synkistyi yhä synkemmäksi, sillä taiwas peittyi koko näköpiirillä niin wahwaan pilween, että päiwäsydännä oli jonkunmoinen hämärä. Ensinnä tuli hienoa wihma=sadetta, mutta pian yltyi se niin rankaksi, että wettä walahteli taiwaan täydeltä; sentähden koki itsekukin hakea suojaa, mistä parhaiten taisi.
Siinä lähellä oli rautatien halkosuojus ja sinne kiirehtiwät kaikki odottajat. Kukin koetti täyteen ahdatussa suojuksessa hakea itsellensä jotakin paikkaa, mihin olisi woinut istua. Halkopinojen pienet lowat ja kulmaukset eiwät olleet niin awarat, että olisi woinut yhteen paikkaan sijoittua isompia ryhmiä; sentähden oli noita sateenpitäjiä hajallaan siellä täällä, pari kolme henkeä yhdessä paikassa.