"Minä tahdoin siten koetella, oliko teillä tuntoa ja taitoa ensinkään", sanoi mies.
"Sanoitte omantuntonne teitä ahdistaneen, mutta olittehan ryöwäys=yrityksessänne suulas ja kekseliäs puheissanne kuin paatunein konna; kuinka nämät sanat sopiwat yhteen?"
"Kyllä minulla paha omatunto oli, mutta minun täytyi koettaa tukauttaa sitä kaikilla kisälli=ajoilta saaduilla koukuilla ja sanarikkauksilla."
"No, entä sitten?"
"Kuinka sen yrityksen käwi, sen tiedätte itse. Kun lähdin teidän tyköänne, tuntui siltä kuin murhamies olisi ajanut minua takaa. Oli niinkuin itse teossa olisin todellakin tehnyt ryöwäyksen ja omaatuntoani poltti niin kowin. Minä en uskaltanut pysähtyä tähän pitäjääsen, sillä joka ihminen näytti kuiskaawan toisille; tuossa on se mies, joka on tehnyt ryöwäyksen! Kappaleen aikaa toisessa pitäjässä oltuani, rupesi enin pelkoani haihtumaan. Minä ajattelin: ehkäpä se mies ei ollutkaan teidän pitäjästä, jota yritin ryöwäämään, waan jostakin ulompaa, ja niin muodoin ei ehkä tieto tuosta rumasta yrityksestäni ole lewinnytkään tänne; paitsi sitä tunsin siitäkin jotakin helpoitusta tunnossani, kun kuitenkin en tehnyt ryöstöä, waikka kyllä yritin. Näillä ajatuksilla ja toiwoilla elähytettynä, rohkenin minä jonkun ajan päästä palata tähän pitäjääsen, toiwossa saadakseni runsaampaa työnansiota. Täällä ollessani kuulin yhtä ja toista puhuttawan eräästä ryöstönyrityksestä, mutta en kertaakaan kuullut mainittawan ryöstettäwän nimeä, enkä arweluita kuka ryöstäjä olisi. Milloin waan kuulin wähänkään siihen suuntaan wiwahtawia puheita, oli niinkuin kylmää wettä olisi walettu päälleni. Pian kuitenkin huomasin, ettei kenelläkään ollut wähintäkään tietoa oikeasta ryöstön yrityksen tekijästä.
Jonkun aikaa kirkonkylässä sideltyäni kirjoja, kuulin sattumalta, että teidän hallussanne on sidottawa lainakirjasto, jonka haluaisitte saada jouluksi sidotuksi. Tiettyhän se, että sen kuultuani riensin heti teidän luoksenne, missä kuulin kosolta työtä löytywän. Niin tawoin olen joutunut teidän käsiinne ja siihen paikkaan, johon en olisi ikänä tahtonut tulla ja josta en olisi suonut kuulewani koskaan puhuttawankaan.—Jos minä nyt joudun kiinni, niin waimoni ja lapseni nääntywät kauhusta, kun saawat asian kuulla."
"Miksi ette ottanut mainetodistusta mukaanne, lähtiessänne outoihin paikkakuntiin?"
"Enhän sitä luullut tarwitsewani, kun en senkään kauemmaksi aikonut matkustaa; sitäpaitsi en aikonut kauwan olla pois kotoa."
"Teidän selityksenne kuulostaa hywin todenmukaiselta, mutta suurin konnakin woipi pahoja tekojaan peitellä rehellisyyden warjolla. Wastatkaa minulle rehellisesti: onko teitä koskaan ennen tuomittu häpeällisestä rikoksesta tahi oletteko nykyään syytöksen alaisena jostakin semmoisesta?" sanoi Heikki ja katsoi kiinteästi miestä silmiin.
"Mikään muu rikos ei paina omaatuntoani, paitsi se, minkä olen tehnyt teitä wastaan, enkä ole ennen enkä nyt ollut syytettynäkään mistään semmoisesta, sen woin wakuuttaa; kuitenkaan en tahdo sitä salata, että olen kerran sakoitettu juopumisesta."