"Antakaa meidän nyt haastella", pyytelin minä.
"Sehän on warsin hywä, kun osaa lukea; mihinkä asti osaat?"
"Aapisen ja käskyt katekismuksesta ulkoa, tawata ja koko sanalta lukea sisältä."
"Onpa sitä siinäkin niin pikku tytölle kuin sinäkin olet."
"Onko se tosi, että aapisen kukko tuopi makiaista, kun lukee ahkerasti?" sanoi tyttö ja katsoi weitikkamaisesti minua taas silmiin.
"On se tosi … kyllä se tuopi."
"Mistä te sen tiedätte?"
"Miksen minä tiedä—toipa tuo minullekin, kun olin ahkera poikasena lukemaan."
"Nyt narraatte … minä luulen, että kaikki aika=ihmiset wähän walehtelewat … ei kun narraawat … isä ja äitikin narraawat."
"Kuka sinulle niin on sanonut?"