"Kuulitteko?"
Mälli.
"Ne mahtawat olla aika wesirakot."
Pau.
"Minun korwiini mahtuisi kaksi wertaa ääntä, eiwätkä ne sentään tukkoja kaipaisi."
"Kyllä sinulla niitä on."
Näin oli Tiituksella joka lyönnin wäliin jotakin piikkistä muistuttamista, mutta suntio ei wirkatoimensa wuoksi joutanut häntä pitkin wastustamaan.
Kun suntio oli läppäämiset läpännyt, alotti hän soittamisen. Se käwikin hywin laatuun, pitkät ajat kun oli siihen totutellut. Mahtawasti soittaa helkutteli hän tuota isonmoista kelloa kerran alkuun saatuansa; oli niinkuin hän olisi tehnyt noin waan pilanpäiten.
"Antakaapas kun minäkin soitan lämpymikseni", sanoi Tiitus, tawoitellen kellon lämsää.
"Mene tuosta tiehesi … halkaseisit heti", sanoi suntio äreästi.