"Sinä ilkiö, joka olet kaiken maailman juonet päähäsi koonnut…—— Sinä warastit waltin jakaissasi", sanoi Lewenius wihassa kähisten ja nousten pöydästä pois.
"Warastinko?—Niinkö? Luuletkos, että kruunun warat owat kaikkien kopeloitawina? Luulet, että rankaisematta saat moisia lasketella… Leweä Mikkohan olet alkujaan ollutkin ja luulet, että woit ilman aikojaan lewennellä kenelle tahdot", sanoi Longman, seisaalleen hänkin nousseena ja kokoillen rahoja.
Samassa wanui Lewenius kiinni sen tuolinsa karmiin, jolla hän oli istunut.
Käytännöllisenä miehenä huomasi Longman riippuwalla silmänurkallaan tämän liikkeen, mutta hän ei hätäillyt; wälttämätöntä oli hänelle korjata rahat ensin hywään talteen. Hän wältti ensimäisen iskun ja ennenkun Lewenius oli leweydellänsä ehtinyt tuolinsakaan kylläksi koholle nostaa toista warten, oli Longman saanut kouraansa kynttiläjalan ja täyttä wäkeään mäihäsi hän sen leweällä puolella Leweniusta otsaan.
"Woi tuhannen piru, mitä teitkään, weli Longman! Hänhän meni seljällensä niinkuin torakka ja tuommoinen punainen wanne otsassa; onpa niinkuin puolikannusen pohja olisi hänen otsaansa kapsahtanut!" huudahti nimismies tämän nähtyänsä.
"Mitä sinä puhut, roisto … yhtäläinen roisto kuin hänkin; osaatpa sinäkin juonitella ja, ja—wa-warastaa", puuttui Rommander puheesen.
Longman'in antamasta iskusta oli Lewenius kaatunut seposten seljälleen. Kädet lewällään, haapuroitsi hän jotain turwaa, mistä hän olisi kiinni saanut, päästäksensä taasenkin töppösillensä. Semmoisen oli hän löytäwinänsäkin pöydänjalassa, johon hän tarttui kiinni, mutta sillä huonolla seurauksella, että hän weti pöydän pulloineen, wesineen, lasineen wasten silmiään. Kaikkihan ne nyt meniwät nurin, mutta olihan hänen päällänsä ainakin nyt yhtä paljon kuin sisälläkin.
Leweänä ja kiiruusti nousi nyt Lewenius ylös, ikäänkuin häpeäwänä saatua puustiansa. Hän oli pulleampana entistänsä ja näytti ahmiwan kitaansa kaikki muut wähäpätöisyydet.
Waralla kaikkea tämmöistä warten oli kuitenkin Longman ja nimismies.
"Tuhannen saikara=sääri sinä, Longman, ja sinä nimismies kurja … te molemmat kehnot hongankolistajat… Totta puhuen, teihin ei woi oikea mies katsoakaan", huusi Lewenius raiwostuneena.