"Minkä werran panisimme?"

"Onhan sowittu, että panisimme kolmisenkymmentä markkaa, mutta sydämmeni on nyt niin iloinen ja luottamusta täynnä, että ehdoittelen wiittäkymmentä", sanoi waimo ja katsoi miestänsä niin lempeästi silmiin.

"Sinä olet minun hywä enkelini", sanoi Heikki ja kiersi kätensä waimonsa kaulaan.

"Mutta sinun pitää kiireesti lähteä, että joudut kirkkoon", sanoi waimo.

"Kuinkas muutoin, kirkossahan sitä toki pitää olla … kuinkas muutoin … minun pitää ottaa hewonen", sanoi Heikki.

Ja Heikki lähti.——

Heleästi ja juhlallisen woimakkaasti weisasi seurakunta aamuwirttä Heikin kirkkoon astuessa. Juhlallinen tunne waltasi hänet ja hiljaa hiipien meni hän ensimäiseen penkkiin, missä sijaa oli. Tuntui siltä että kaikkitietäwä Jumala on läsnä ja tämän tunnon waikuttamana painoi hän päänsä penkkiin ja waipui hiljaiseen rukoukseen. Synnintunnustuksen aikana tunsi hän itsensä kaikkein wiheliäisimmäksi syntiseksi mitä maa koskaan on päällänsä kantanut, ja tämän tähden laskeentui hän mielessään tomuun ja tuhkaan, rukoillen anteeksi saamista. Saarnan aikana näytti hän ahmiwan joka sanan, mitä pappi Jumalan sanan walossa sanoi ja siitä sai hän sydämelleen suuren lohdutuksen.

Kirkonmenojen jälkeen seisoi Heikki kirkkomäellä ja esitteli suurelle wäkijoukolle innokkaasti asiatansa. Pontewasti selitti hän, kuinka hyödyllinen laitos lainakirjasto on, jota ei heidän syrjäisessä kylässään wielä ollut, wedoten siihen, että tämän hyödyn isokyläläiset parhaiten tietäwät, jotka owat jo monta wuotta saaneet nauttia lainakirjastoa. Hän kehoitti jokaista asianharrastajaa uhraamaan rahansa hywällä mielellä lainakirjaston perustamista warten heidän syrjäiseen kyläänsä, sillä he eiwät woi käyttää hywäksensä isolla kylällä olewaa kirjastoa etäisyytensä wuoksi ja kuitenkin owat he kansalaisia ja wieläpä omanpitäjäläisiäkin.

Usea antoi Heikille siinä roponsa, mutta wielä useampi kehoitti häntä käymään kotonansa, koska eiwät tie nyt olleet tilaisuudessa ropoansa antamaan.

Juuri kuin wäkijoukko oli hajaantumaisillansa, astui Heikin eteen wäkijoukon takaa eräs mies.