"Etkö sinä ole sama mies, joka wiime perjantai=iltana makasit juowuksissa?" sanoi mies iwallisesti Heikille.
Se oli Rommander, joka siten, iwahymy huulilla, tahtoi tehdä pilkkaa Heikistä. Oliko hän ollut kirkossa? Ei, siellä hän ei ollut, eikä yksikään noista hänen siwistyneistä ystäwistään, waan Rommander oli tullut kirkkowäen sekaan, irwistelläkseen noilla raa'oilla talonpojilla.
"Olen kyllä, mutta minulla on lupa parantua … silloin käytin itseni sopimattomasti, mutta kukaan ei ole näkewä sitä toista kertaa tapahtuwan", sanoi Heikki wakawasti.
Tyytymättömyyden murinaa kuului wäkijoukosta. "Wielä se tuo Rommander riepukin…! Koko pitäjässä ei ole kurjempaa ratkua kuin hän … ja yhtäkaikki kehtaa … Heikkiä ei ole nähty koskaan ennen…" sanoi joku joukosta——
Miehestä mieheen, talosta taloon kulki Heikki rahoja keräillen ja innolla ihmiset suosiwat hänen hankettansa. Muutamassa paikassa tuli nimismies, Longman ja Rommander Heikkiä wastaan.
"Kuinka sinä niin raakamaisesti ja sikamaisesti itsesi näytät, kun wiime perjantai=iltana olit niin juowuksissa, ettet päässyt seljältäsi ylös?" sanoi nimismies Heikille tuimasti.
"Niinhän tuota tuli…", sanoi Heikki nolosti.
"Niinhän tuota tuli", matki nimismies oikein järjestysmiehen tawalla. "Pitäisi sitä toki tietää huutia … sinä saat siitä wastata oikeudessa, johon nyt sinun haastan", jatkoi hän sitten.
"Eihän minulla entisiä senlaatuisia rikoksia olekaan; sopisihan teidän tällä kerralla olla asiaan kajoamatta, toista kertaa ette, luullakseni, siihen tilaisuutta saakaan", sanoi Heikki alakuloisesti.
"Ei puhettakaan … wai siihen jättää…! Semmoinen raakuus joutaa saada ansaitun rangaistuksen, waroitukseksi ja hywäksi esimerkiksi muille… Wai asiaan kajoomatta…! Odotahan", sanoi nimismies tuimasti.