Heikin kunniantunto heräsi. "Jos niin on, niin kahdellatoista markallahan tuosta pääsee", sanoi hän ja katsoi rohkeasti nimismiestä silmiin.
Tämä oli enemmän kuin nimismies wirkainnossaan kärsi. Sananlausumatta löi hän Heikkiä poskelle niin paljon kuin jaksoi; se käwikin täydestä, sillä nimismies oli iso ja rotewa mies.
"Wai wielä sinä tässä suutasi pieksät … siitä minä annan. Oletkin joka paikassa suuna ja päänä, ja sanomalehtiin rääkkymässä, mutta nyt laskeentuikin onnesi aurinko", sanoi nimismies tulistuneena.
"Se oli teiltä wäärä teko. Sillä ei tullut rikokseni sowitetuksi, eikä teillä ole lupaa minua tutkimatta omin käsin rangaista", sanoi Heikki wakawasti.
Näiden tapausten ajan oliwat Rommander ja Longman, ilwehymy huulilla, katselleet asiain menoa. Rommander ei woinut olla puhkeematta puhumaan näin edullisissa oloissa, jolloin raakuus sai siwistykseltä niin asiallisen, tuntuwan ja näkywän muistutuksen.
"Kyllä sinä nyt taisit saada ja taidat wastakin saada… Mutta kyllä se olikin raa'an ihmisen teko … olla niin sikana juowuksissa, se on paljon se", sanoi hän.
"Enpä minä ymmärrä mikä siwistyksen keskipiste te mahdatte olla. Olettehan suuri juoppo ja epäsiweellinen ihminen … kyllä teidän tapanne tunnetaan. Wai siinäkö teidän siwistyksenne on, kun olette nimenne jälkipäätteesen pistäneet latinaa?—Minä luulen, että teidän ilonne minun wahingostani tulee olemaan hywin lyhyt", sanoi Heikki loukatulla tunnolla.
Rommander kiristeli hampaitaan ja oikoi nyrkkejänsä, mutta nimismies kielteli häntä ja Heikki lähti käwelemään pois.
Nimismiehen isku oli ollut niin nawakka, että Heikin poski ajettui kelpolailla ja joka sormensija näkyi paksuna wanteena hänen kaswoissaan. Siitä huolimatta kulki Heikki waan rahankeruullaan iltaan saakka. Nimismiehen Heikille antamasta iskusta oli lewinnyt tieto joka paikkaan ja kaikki ihmiset pitiwät sen wääränä ja sopimattomana tekona.
Kun ilta tuli, teki Heikki tiliä kerääntyneistä rahoista. Ilokseen huomasi hän niitä olewan wähän yli kolmensadan markan. Karttusa oli ollut kansan käsi. Nousewa kansallissiwistys oli jo walaissut paikkakuntaa ja sen walossa oliwat ihmiset käsittäneet tehtäwänsä ja rientäneet roponsa uhraamaan kanssaihmistensä eduksi.