Iloissaan ei hän huomannutkaan, että taas uusi turhamaisuus puhui hänen miehensä suusta; päinwastoin oli häntä helppo saada itsekin uskomaan heidän lapsensa olewan parempia kuin muiden, ja siis eri tawalla kaswatettawia.
Heti huomenna annettiin yksissä tuumin lapsille kielto, etteiwät he saisi tästä puoleen seurustella kylän toisien lasten kanssa. Samassa selitettiin heille heidän olewan niin paljon parempia ja rikkaampia toisia lapsia, ettei heidän sowi olla niiden parissa, joilta eiwät oppisi muuta kuin raakoja ja siwistymättömiä tapoja.
Kylän lapset oudostuiwat tuota, kun heidän leikkikumppaninsa niin äkkiä heistä erkaniwat. Ikäwissään tuli moni heistä Kämälään kutsumaan lapsia yhteisiin leikkeihin ja tiedustelemaan syytä tähän ikäwään juttuun. Mutta isäntäpä ja emäntä eiwät kärsineetkään noita kutsumattomia wieraissa käymisiä. Kowin kourin sysiwät he kylän lapset käsipuolesta armotta owesta ulos, samassa muistuttaen, että jos he kerran wielä tulewat, niin kyllä kai saawatkin nähdä; menipä isäntä siwistyttämis=innossaan niinkin pitkälle, että lyödä kopsi kylän lapsia, kun he kuitenkin rohkeniwat tulla Kämälään.
Ennen on jo mainittu, että Kämälän isäntäwäen wanhimmat lapset oliwat tyttäriä; Liila oli wanhimman ja Alma häntä nuoremman nimi; wanhin läheni wiittätoistansa ja nuorempi kolmeatoista.
Selwästi jo huomattiin, että heistä muodostuu kauniit neidet ja tämäpä se isän huomionkin heidän puoleensa oli kääntänyt.
Heille ruwettiin nyt laittamaan senkin seitsemänlaisia herraswäen malliin tehtyjä rimsuja ja rämpsyjä. Tätä siwistyttämistä tekiwät wanhemmat niin suurella innolla, ettei kowin pitkää aikaa kulunut, ennenkun tyttö=raukat oliwat ahdetut niin täyteen kaikenlaisia hetaleita ja sotkaleita, ettei wiimein tiennyt, oliwatko he selin waiko päin. Heitä opetettiin käwelemään lyhyillä askelilla, siewästi terwehtimään ja niijaamaan wieraille kauniisti, aiwan niinkuin herraswäetkin tekewät.
Itsekukin hywin kyllä arwaa, minkälaisen waikutuksen tämänkaltaiset wanhempien toimenpiteet ja neuwot lapsiin tekewät. Turhamielisyys, ylpeys ja muiden ihmisien ylönkatse juurtui wanhempainsa istuttamana jo aikaisin lasten sydämiin ja alkoi siellä turmelewan waikutuksensa. Pian huomattiin heissä ankara itsekkäisyys ja itserakkaus. Ei kauwan wiipynyt, ennenkun tyttäret oliwat täydellisiä itsensä ihailijoita. Heidän ainoaksi työkseen tuli nyt itsensä koristeleminen, melkoinen aika kului heiltä peilin edessä jolloin he kiherteliwät, käherteliwät ja nutturoitsiwat hiuksiansa—; wäliaikoina kursiwat he itselleen kaikenlaisia rimsuja ja röyhelöitä.
Heillä ei ollut koskaan mitään seuraa, sillä he katsoiwat muita ylön ja muut heitä. Jos he jossakin liikkuiwat, kylässä tai kirkossa, oliwat he aina yhdessä, ikäänkuin toinen toisensa täytteenä, kussa Liila oli, siellä oli myös Almakin. Itsestään on arwattawa, etteiwät he olleet säätyläistensä samanikäisiä tyttäriä näkewinänsäkään. Jos joku näistä kysyi heiltä jotakin, wastasiwat he päätänsäkään kääntämättä kuiwasti: "on" tahi "ei" ja siinä se sitten oli. Mutta jos joskus onni sai aikaan sen, että he kulkiessaan sattuiwat tapaamaan jonkun pitäjään herraswäestä, niijasiwat he niin siewästi, samassa sima= ja hymyhuulin ujosti ja kainosti sanoen hywän päiwän. Kun niin sattui, että he tapasiwat jonkun herraswäen neitoja, tuppasiwat sisarukset hänen seuraansa ja nytkös he mielestänsä ylewiä oliwat, kun saiwat käwellä siwistyneitten kanssa. Semmoisissa tapauksissa katseliwat ja wilkuiliwat he ympärillensä, nähdäksensä, huomasiko kukaan, kuinka ylewiä ihmisiä he toki oliwat. Usein sisarusten käwelykumppanit katsoiwat toisiansa silmiin, samassa nauraa wirnauttaen, ei kuitenkaan ääneen, mutta noin waan siwistyneesti hiljakseen. Tämmöisestä siwistyneiden kielestä eiwät kuitenkaan sisarukset ymmärtäneet mitään, sillä he luuliwat, että niin sen piti olla.
Kotiin tultuaan kertoiwat tytöt wanhemmillensa kaikki retkensä waiheet, kuinka sen talon Maija ja tuon talon Kaija oliwat taasenkin tunkeentuneet heidän seuraansa, mutta kun he antoiwat heille kylmiä wastauksia eiwätkä luoneet heihin ainoatakaan silmäystä, oliwat ne heti luokkauneet pois. Jos he oliwat saaneet käwellä herrasneitien parissa, kertoiwat he liioittelemalla, kuinka ystäwällisiä ja höylejä nämä oliwat olleet ja kuinka ne oliwat hartaasti kutsuneet heitä kotiinsa seurustelemaan ja käwelyretkille heidän kanssaan.
Mielihywällä kuunteliwat wanhemmat tytärtensä kertomuksia ja ylisteliwät heidän wiisauttansa ja kauneuttansa, ja yhä enemmän tuliwat he wakuutetuiksi, että heillä oli siwistyneitä lapsia.