Isäntä tuli nyt hywin mahtipontiseksi tuon uuden, siwistäwän kirjallisuutensa wuoksi. Hän ihmetteli, jopa surkuttelikin niiden ihmisien tyhmyyttä, joilla ei ollut sanomalehtiä eikä muuta kirjallisuutta, kun eiwät he ymmärrä seurata aikaansa eiwätkä hanki itsellensä ajan waatimaa siwistystä. Päätänsä heiluttaen ja kädet puuskassa selitteli hän ihmisille, kuinka hänellä on paljon uusia ja hywiä kirjoja ja kuinka hänelle kulkee "awiisutkin".
Ei uusi kirjallisuus joutanutkaan kauwan Kämälässä joutilaana olemaan. Warsinkin arpa= ja unikirjoille ei ollut monta joutilasta hetkeä. Arpanappulat kalisiwat myötäänsä pöydällä; niiden onnenpisteitten awulla tutkittiin hartaasti onnenpyörien numeroita ja etsittiin wastauksia kaikille sydämen salaisille ja julkisille kysymyksille. Jos ei saatu mieluisia wastauksia, mikä pakko niitä oli uskoa, kysyttiin niin kauwan ja usein, että kyllä kai sanoiwat wiimein tottakin, aiwan semmoista kuin oli toiwottu ja tahdottu.
Unikirjaa tarwittiin myös paljon. Olihan itsekukin wiime yönä nähnyt niin merkillistä unta ja se tarwitsi selitystä. Ja olihan niitä nyt huokea saada, kun oli käsissä niin hywä ja luotettawa selittäjä. Niin, onhan ihmisellä niin paljon salaisia ja hartaita toiweita, jotka owat kätketyt tulewaisuuden hämärän esiripun taakse, ja tänne tahtoiwat Kämäläiset kirjainsa awulla kurkistaa.
Sillä tawoin kului heiltä aika hauskasti ja todellakin tuntuiwat uudet kirjat heistä hupaisilta jopa hyödyllisiltäkin.
Wähitellen alkoi tämä taikamahti lewitä tiedoksi paikkakunnassa. Olipa muillakin toiwoja ja uteliaisuutta ja hekin tahtoiwat tietää tulewan onnensa. Joukottain rupesi nyt nuorta wäkeä pyrkimään Kämäläisten ystäwyyteen, mutta aniharwalla oli se onni, että hän pääsi tarkoituksensa perille, sillä sielläpä katsottiinkin tarkasti, ettei waan taloon pääsisi semmoisia, jotka woisiwat turmella heidän lapsiaan. Onnellisia ja arwossa pidettäwiä oliwat siis ne harwat tytöt ja pojat, jotka pääsiwät Kämälän siwistyneiden ihmisien seuraan ja heidän siwistystä tuottawan kirjallisuutensa ääreen. Hywä siellä oli olla, niin wapaata, lystiä, iloista ja siwistyttäwää, ja siellähän sai tietää niin paljon. Näissä tilaisuuksissa oli Kämälän wäki, isäntä, emäntä ja lapset parhaina miehinä, samassa ohjaten ja neuwoen wieraita tuntemaan ja ymmärtämään heidän ihmeellistä kirjallisuuttansa. Kun kyllästyttiin arpa= ja unikirjaan otettiin korttitemput esille, tai luettiin noita ennustuksia. Tällä tawoin tuli melkein koko kirjasto käytetyksi. Nummisuutarit ja sanomalehti eiwät waan saaneet monta lukijaa.
Erään kerran tuli pitäjän kirkkoherra sattumalta Kämälään. Isäntä wei hänet heti pöydän luona olewalle sohwalle istumaan. Talon kirjallisuus oli pöydällä samassa hywässä järjestyksessä kuten ennenkin.
"Onhan teillä sanomalehdetkin", sanoi kirkkoherra, ottaen samassa käteen erään numeron.
"On, kulkeehan meille awiisut; kuinkas sitä muuten … enkä minä tiedä mitä ne ihmiset … kun eiwät ne awiisuja…?" sanoi isäntä katkonaisesti; kai hän wähän ujosteli.
"Mitä pidätte tästä sanomalehdestä"? kysyi kirkkoherra.
"Noo, sota= ja ulkomaan asiat, ne owat hywiä ja tarpeellisia tietää, tarpeellisia ja hywiähän ne owat", selitti isäntä.