Määrätty huutokauppa=päiwä tuli ja siinä myötiin koko Kämälän talous niin tarkkaan, ettei jäänyt muuta omaisuutta jäljelle kuin jokapäiwäiset pitowaatteet kullenkin perheen jäsenelle.
"Sekö sen herrastelemisen loppu olikin?" arweli eräs läsnäolijoista.
"He owat heidän hywänsä saaneet tässä elämässä", sanoi joku toinen.
Syyt tuohon perinpohjaiseen taloudelliseen häwiöön oliwat selwät. Kun omat warat oliwat kulutetut ja tuhlatut turhuuteen, otettiin lainoja ylläpitämään perheen kunniaa ja arwoa. Kaikista näistä oli nyt tilinteon päiwä tullut ja se teki lopun kaikesta.
Kowa tuli nyt Kämäläisille eteen. Jospa he olisiwat oppineet jotakin työtä tekemään, eipä olisi ollut hätäpäiwää, mutta niin ei ollut laita. Eipä kummakaan jos niin oli, sillä hekumallinen työtön laiskuri=elämä oli heidät wieroittanut pois kaikesta työstä ja weltostuttanut niin, ettei heillä ollut kykyä mihinkään semmoiseen työhön ryhtyä, jolla he olisiwat woineet henkensä elättää. Tämän tähden ei heillä ollut mitään muuta turwaa kuin pitäjän köyhäinhoito=laitos. Sekin otti heidät jotenkin nupealla mielellä wastaan, sillä tuntuipa heidän mielestänsä siltä, että he saiwat liika runsaan lisän niin odottamattomalta taholta.
Renki Matti oli silläwälin ahkeralla työllään ja säästäwäisyydellään kootuilla waroillaan ostanut pienen maatilan. Hän oli nainut erään pienen talon siweän ja työteliään tyttären ja hänkin toi yhteiseen pesään wähät myötäjäisensä. Welkaa heillä kyllä wielä oli, mutta sitä eiwät he peljänneet, tekiwät waan työtä ja säästiwät. Heillä oli hywä toimeentulo ja he kokiwat auttaa Kämäläisiä niin paljon kuin woiwat ja liewennellä kaikin tawoin heidän kurjaa tilaansa, sillä Matti ei woinut wälinpitämättömänä katsella entisen isäntäwäkensä kurjuutta.— Wähitellen oppiwat Kämäläiset tekemään työtä, niin että woiwat sen turwin niukasti henkensä elättää, mutta poissa oli nyt herraselämä.
* * * * *
Ystäwäni, kuka ikänä wielä oletkin! Lienet sitten ylhäinen tai alhainen, rikas taikka köyhä: waro ettei walhetorni pääse sinua opettamaan. Sinulla ei kyllä taida olla samanlainen walhetorni kuin Kämälän isännällä, mutta ne owat kowin monenlaiset ja kummapa olisi, ettei joku näistä pyrkisi sinun luoksesi yhtä tai toista tietä. Ja jos se on jo jollakin tawalla päässyt luoksesi ja kun yksinkertainen renkisi Matti tulee sinulle ilmoittamaan, että jo se nyt putosi ja särkyi, niin älä suinkaan suutu tuosta totuuden ilmoituksesta, sillä silloinhan sinä sait waroitushuudon. Ota siitä tarkka waari ja tee pikainen parannus ja nopea käännös elämällesi ja tutki tarkoin itseäsi, kuinka korkealle olet jo siwu rajaisi lentänyt. Silloin wielä woit tehdä kunniallisen palausmatkan, mutta myöhemmin on se mahdoton ja sinä joudut auttamattomasti hukkaan.
KAUPPIAS=MUMMO.
Talwinen aika oli. Pari matkatoweria riensi erästä maamme isointa kaupunkia kohden. Kummallakin heillä oli hewonen, jotka waiwaloisesti wetiwät raskaita kuormia, mitkä oliwat täyteen ja korkeiksi ahdetut kaikenlaisilla maalaistawaroilla. Näillä oliwat he jonkun aikaa käyneet kauppaa kaupungissa ja sitä warten he nytkin oliwat matkassa. Kolmas wuorokausi oli nyt kulumassa siitä kun he kotoa lähtiwät ja tänä iltana toiwoiwat he ehtiwänsä kaupunkiin. Mitään turwaa ei heillä itsellään ollut hewosistaan, sillä kuormat oliwat niin raskaat että hewosilla oli täysi työ niiden wetämisessä. Käwellä telsimällä kuormiensa perässä kuluttiwat matkatowerit taipalia, ahkerasti autellen mäkipaikoissa hewosia, lykkäämällä kuormia. Mutta tasangoilla kuljettaissa käweliwät he molemmin jälkimäisen hewosen perässä, jutellen sitä ja tätä, pistäen tawasta tupakkaa niweräpiippuihinsa.