Huomattuaan siinä yhdenkaltaisuuden muiden kanssa, rupesi Kaaperi siitä huolestumaan. Olihan hän muussakin suhteessa etewämpi muita säätyläisiänsä, miksei hän woisi asumuksensakin puolesta niin olla. Tämän aatteen waiwaamana käweli hän usein kartanonsa ympäristöllä, miettien, mitä tässä suhteessa olisi tehtäwä.
Niinkuin jo on mainittu, sijaitsi Kämälän kartano waltawan wirran äyräällä. Suuri ja mahtawa maakunta piti talwikauden talwitietä tuota wuolaan wirran uomaa myöten. Useinkin yhtämittaisena jonona kulki siinä matkustajia monet tunnit peräkkäin, wieden kaupunkiin wiljaa, terwoja, puita, woita, parkkeja, ja tuoden sieltä tullessaan suolaa, terästä, rautaa ja minkä mitäkin wälttämättömiä maanmiehen tarpeita. Onhan tiettyä, etteiwät nuo matkustajat malttaneet olla kulkiessaan tuppisuina, sillä pitkän matkan waiwat opettiwat heidät hakemaan ilon itsestänsä. Tämän wuoksi ottiwat he tarkkaan waariin kaikki esineet ja etenkin huomattawat epäkohdat; nepä tuliwat useinkin heidän waiwainsa liewennykseksi ja ilonsa aineeksi.
Tämmöisellä hetkellä eräänä warhaisena talwisena aamuna oli Kaaperi taasenkin ulkona tarkastamassa kartanoansa ja miettimässä mitä olisi tehtäwä. Pitkä matkustaja=roikka kulki juuri nytkin siitä siwuitse. Tyyni pakkasaamu oli raikea ja läpäisewä. Rekien rotina ja kaikenlainen touhu matkustajain kesken waikutti sen, ettei heidän keskensä pientä puhetta kuultu. Sentähden koetti itsekukin reestä rekeen, kuormasta kuormaan sanoa sanottawansa niin korkealla äänenpainolla, että se kuuluisi koko matkueen yli, ja sittenkin pelkäsiwät he, ettei se kuuluisi mihinkään.
"Kuuleppa, Risto…! Katsopas! Tuossa talossa ei toisen pytingin katolla ole torneja ensinkään", huudahti muudan matkamies towerilleen, osoittaen kädellänsä Kämälää kohden.
"Eipähän, näemmä, ole, mikä hänessä siinäkin lienee?" sanoi huomautettu.
"Mikäkö syynä? selwähän se asia on", puuttui kolmas puheeseen.
"No mikä…? Anna kuulla", sanoiwat toiset uteliaat.
"Talossa on siksi pieni asunto, etteiwät he tarwitse tuota toista rakennusta asuakseen; se on tyhjänä korskana waan … siinähän se on koko asia", sanoi selittäjä.
"No, on sitä ylpeyttä jos jonkinlaista", arweli joku.
"Älä muuta, äläkä toista", sanoi siihen eräs wanhanpuoleinen matkatoweri.