Kun nämä oliwat walmiina korkean rakennuksen harjalla töröttämässä, meni taasenkin isäntä aamuhämärässä kuuntelemaan, mitä matkustawaisilla olisi nyt sanomista. Juuri kun hän oli paikoillensa asettunut, tulikin samassa pitkä matkustajajono.
"Tuossahan taloa on … katsopas, Jussi, tuonne törmälle päin", kajahti raikkaan aamu=ilman halki eräs ääni matkustajajoukosta.
"Onpahan, näemmä. Semmoisia ei kaswa joka mättään juuressa", wastasi huomautettu.
"Kaksi tuommoista asuinriwiä!"
"Kunhan ei waan kumpikin olisi eri talo."
"Eikä ole, koska ei ole rannassa muuta kuin yksi awannon wiitta."
"Mutta jaksaakin pahuukset."
"Eiköpä ne jaksane… Minä olen kauwan kuullut, että Kämälä on rikas talo."
"Kämäläkös tuo on?"
"Kämäläpä tietenkin … kyllä minä kaikki tiedän", sanoi toinen itseluottamuksella.