"Mikä tädille nyt on tullut?" sanoi poika Juho levollisena.
"Herra Jumala! Mikä teitä vaivaa?" huudahti Lauri, "tuokaa kylmää vettä!" hätäili hän ja oli valmis ensimäisenä antamaan ulkokultaista apuansa tuolle hänen pahan tekonsa tähden hätääntyneelle leskelle.
"Sanokaa Jumalan tähden, mikä teille on tullut!" uteli Lauri, hieroen kylmällä vedellä hänen aiveniansa ja otsaansa. Kaikki hätäilivät ja kummeksivat tuota outoa kohtausta.
Tovin noin hämmästyksissä oltuansa, toipui leski viimein.
"Valmiita rahoja ei ole yhtään, ne on kaikki — varastettu, sitte vainajan kuoleman", sanoi leski, vieläkin vapisevana.
"Varastettu!" sanoi nimismies ja katsoi hämmennyksissä olevaa leskeä.
"Sitä en usko, kukapa olisi voinut niin rohkea olla?" sanoi Lauri.
"Mutta kuitenkin on asia aivan tosi", sanoi leski.
"Kuinka varas olisi voinut ensinnäkin päästä kamariin ja saada sitten niin lujasti lukitun kaapin auki?" sanoi Lauri.
"Näkyypä se voineen tapahtua. Varkailla on ollut oma avaimensa, jolla hän on kulkenut kuin omassa kaapissansa."