"Kirottu mitä puhut! Mistä olet semmoisia tietoja saanut?"
"Voi, älä sinä kiroa minua. Minä en tarkoita muuta kuin hyvää sinulle ja perheellemme".
"Mistä olet nuot kirotut tietosi saanut, mistä, pirun nimessä, mistä?"
"Maailmalta, salaisina kuiskeina", sanoi sairas vaimo surullisesti, tuskin kuultavasti.
"Ja noita maailman hulluja juoruja uskot sinä!"
"Minä en mielelläni uskoisi niitä, mutta mieleni on niin kummallinen. Lastemme tila huolettaa kovin minua. Synnillisessä ja irstaassa elämän humussa kasvavat he pahemmiksi luontokappaleita. Ei ole sitä, joka heitä kerrankaan ohjaisi oikeaan; heikko, huono äiti ei saa eikä tohdi, isä ei tahdo ja niin he saavat vallattomina rientää turmiotansa kohden. Voi surkeus!" Ja hellä äiti purskahti haikeaan itkuun.
"Tyhjä saarna, porina ja turina. Minä kyllä olen siksi mies ja tunnen lakia ja oikeuksia ja muitakin asioita niin paljon, että tiedän, miten elää tulee, enkä tarvitse neuvoikseni akkojen kontturasaarnoja ja sillä hyvä", sanoi lautamies kiivastuneena sairaalle vaimollensa.
"Älä nyt suutu minuun, rakas Juho! Minä rukoilen sinua: älä lähde kaupunkiin!"
"No mutta herran tähden miks'en?"
"Se ei ole hyvä matka, sillä minusta tuntuu niin kummalliselta; en minä tiedä mitä se on, mutta niin se on".