"Mihin herra vallesmanni nyt on kulkemassa?" kysyi Vanhavirka, toikkeroiden nimismiestä lähemmäksi.
"Kuljen virkamatkoillani. Kenen on tuo viini-ankkuri tuossa lattialla?" sanoi nimismies, päätänsäkään kääntämättä lakki kourassa edessään seisovaa Vanhaavirkaa kohden.
"Mitä varten te sitä tahdotte tietää?" kysyi Vanhavirka.
"Minä kysyn vaan: kenen on tuo astia, ja kuka on sen tänne kuljettanut?" uteli nimismies.
"Ankkuri ja sen sisusta ovat minun, minä olen sen viime viikolla itse tuonut kaupungista: mitäs tahdotte?" sanoi Vanhavirka vähän ylvästellen ja voittoriemulla.
"Naapuripitäjän kirkosta on kadonnut juuri tämänkaltainen nassakka, eikä ole yhtään takaamista, ett'ei tämä ole se sama. Lain nimessä otan minä sen takavarikkoon sisältöineen päivineen", sanoi nimismies.
"Te ette saa koskea minun omaisuuteeni, minä kiellän sen", sanoi
Vanhavirka.
"Vai niin! Sinun kiellostasi emme huoli mitään, mutta sanoppas, mies, miltä kauppiaalta olet tuon astian täysilleen ostanut?" sanoi nimismies kiivastuneena.
Vanhavirka sommerteli hädissään sitä ja tätä. Vihdoin hän suurella varmuudella ja pontevuudella koki selittää, keneltä hän on astian ja viinin ostanut. Siitä huolimatta otti nimismies astian haltuunsa, mittasi jäljellä olevan viinin; sitä ei ollut enään kuin puolitoista kannua.
Sitten kääntyi hän Vanhanviran puoleen ja sanoi: "Minä olen pari kertaa jo ennen käynyt sinun luonasi, ja kummallakin kerralla ovat asiat olleet kummalliset, mutta vähitellen rupeavat asiat selvenemään. Varmana asiana nyt jo pidän sen, että sinä olet se, joka setäsi kuolemahetkellä varastit hänen rahansa. Väärillä kuiteilla anastit sittemmin sisariesi perinnön. Ne temput onnistuivat sinulle, mutta vääryydellä saadut rahat ovat sinulta menneet ja kaupanpäälle vielä omasikin. Tämän kaiken uskallan nyt jo sanoa vasten silmiäsi, sillä oletpa jo kerran käynyt käpyyn konnan koukuistasi. Tästä ankkurista saat myös oikeuden edessä tehdä selityksen, mistä sen olet saanut, ja haastan sinut nyt oikeuteen lain nimessä. — Ja teidät muut hyvät kestivieraat haastan minä myös samoihin kemuihin, antamaan asialle jotakin selkoa, ja vastaamaan näistä liian hyvistä päivistänne".