"Ei täällä ole sitä miestä, joka minulle möi hevosen, sen tunnen helposti näiden majamiesten vaatteista; parasta on meidän lähteä muualta etsittäväämme etsimään", sanoi varastetun hevosen ostaja.
Varkaan hakiat alkoivat kävellä ovea kohden pois mennäkseen. Erään poliisin kädessä oli lyhty, jonka hän oli kotoansa ottanut mukaansa, sillä nyt oli sangen pimeä. Heidän mennessä majamiesten sivu, valaisi lyhdystä lähtevä valo markkinamiesten kasvoja. Eräs hevoskaupassa ollut vierasmies sattui samassa tuokiossa luomaan silmänsä heihin.
"Seis!" huudahti hän yht'äkkiä. "Tarkastetaanpas vielä näitä miehiä!"
"Mitä mietit?" kysyi poliisi.
"Näinpä tuossa joukossa eräät oudot, tahi oikeammin sanoen, tutut kasvot", sanoi mies.
"Ei meillä ole nyt aikaa kaikkien tuttuja puhuttelemaan", sanoi poliisimies.
"Ei, mutta minä tarkoitan juuri niitä kasvoja, joita haemme", sanoi mies vakavasti.
"Mitä puhut?" sanoi petetty hevosen ostaja.
"Sanon kun sanonkin: tarkastellaanpas vielä tämän talon nykyiset vieraat. Minä luulin lyhdyn valossa nähneeni arpiposkisen miehen", sanoi mies päättävästi.
Asia alkoi kuulua toden mukaiselta ja uusi tarkastelu alkoi.