"'En minä vielä tee kirjoja sinun kanssasi,' sanoi hän kylmästi.
"Minä oikein säpsähdin tätä kuullessani, sillä ensimmäisen kerran juolahti mieleeni ajatus, ettei hän kenties tee niitä koskaan ja niin menee meidän työmme ja vaivamme ehkä ihan polusta. Minä vapisin tätä ajatellessani, enkä kyennyt toviin aikaan sanomaan mitään.
"'Mutta mikä teillä oikeastaan on tarkoituksena, kun ette te rupea kirjain tekoon?' sain minä vihdoin kysyneeksi ja katsoin häntä silmiin.
"'Ethän sinä ymmärrä; sehän on kaikki sinulle eduksi … panisivat vaan enemmän veroa, kun kirjat olisi… Kyllähän ne vielä keritään — olenhan minä mies, tiedäthän … eikähän ole kirjuriakaan … kyllähän ne vielä…' sanoi hän hajanaisesti.
"Tämä myönteleminen rauhoitti taas minua alussa, mutta ei kauvaksi, jonkun ajan kuluttua hankin minä kirjurin ja menin sen kanssa hänen kotiinsa.
"'Nyt on kirjuri talossa, tehdään nyt torpan kirjat,' sanoin.
"'Nyt sanon suoraan, etten tee ensinkään sinun kanssasi mitään kirjoja,' sanoi hän tuimasti.
"'No, kuinkas sitten?' kysyin minä hämmästyneenä.
"'Minä tarvitsen maani itse ja otan sen sinulta pois,' sanoi hän yhtäkaikkisesti.
"'Mutta olettehan luvanneet minun tähän mökkini rakentaa ja maata viljelykseen raataa", sanoin minä hätäyksissäni.