Samassa näkyi kyytimiehen naama ovessa.
"Joko nyt?" kysyi matkustaja.
"Minä olen valmis", sanoi kyytimies.
Matkustaja sieppasi vähäiset matkakapineensa ja kiirehti rattaille.
"Oliko tuo isäntä vähän…?" kysyi matkustaja rattaille päästyään.
"Olipa tuo hyväsestään."
"Onko pitkästi kaupunkiin?"
"Runsaasti kolme peninkulmaa."
"No sitten ajamme."
Kesäkuun alkupuoli oli. Pohjolan aurinko loimotti kaikella lumoamis-voimallansa taivaan laelta. Häikäisevä, lämmittävä, elvyttävä valo ja lämpö toi kuolleelle luonnolle uutta elonvoimaa ja virkeyttä.