Kun tuomari oli kauppakirjan lukenut, intti Ponari, ettei hän ole koskaan antanut minkäänlaista lupaa, ei suullisesti eikä kirjallisesti, että minä saisin torpassa asua; ei myös sanonut piittaavansa koko minun kauppakirjastani niin mitään, koska myöjällä ei ole ollut oikeutta hänen suostumuksettaan torppaa myödä.
"Oikeus julisti semmoisen päätöksen, että koska minä en ole tolppaa kantatilaan kiinnittänyt, enkä tilanomistajan kanssa mitään sopimusta tehnyt, niin tuomitaan torppa pois ilman mitään maksutta."
"Ja niin jouduitte puille paljaille?" kysyi matkustaja.
"Niin jouduin", sanoi Risto ja pyyhkäsi nokkaansa.
"Kylläpä tuo Ponari on kovasydäminen mies", arveli matkustaja.
"Kyllä hän on. Sillä tavalla on hän suurimman osan rikkauttaan kiskonutkin, nimittäin suurella vääryydellä. Kuinka kauvan Jumala sallinee hänen imeä köyhäin verta, hikeä ja väkeä?" sanoi Risto.
"Paniko hän sitten tuon teidän torppanne karjanlaitumeksi?"
"Eikö mitä. Hän möi sen jollekin toiselle isosta hinnasta."
"Ja sinne menivät rahanne ja vaivanne?"
"Sinne menivät, sinne menivät."