"'Sen kyllä huomasin, mutta voisitteko nyt keskustella?'
"'Kyllä', koin sanoa.
"'Minun kävi kovin säälikseni, kun tuon nylkyrin käsiin jouduitte. Minä kyllä kokemuksestani tiedän, minkälainen hänen käsissänsä on olla. Tämän vuoksi tulin huutokauppaan, ettei hän saisi kaikkea omaisuuttanne nylkeä.
"'Mutta asialla on toinenkin puoli. Tämä talo on nyt minun ja minä olisin tästä teille vielä maksava liki kolme tuhatta markkaa. Mutta sekin on liian vähä, enkä minä tahtoisi teidän vahinkoanne. Minä olen huomannut, että te olette työtelijäs ja toimellinen ihminen. Sen vuoksi ei olisi mikään mahdoton, että voisitte vähitellen maksella minulle velkaanne, sillä kyllä semmoista on tapahtunut. Minä annan teille semmoisen ehdon, että saatte sillä tavalla lunastaa talonne takaisin.
"'Mutta minulla on vielä toinenkin ehto, joka on kovempaa laatua. Teidän täytyy hankkia itsellenne toinen, halvempi majapaikka, ja minä otan tämän talon haltuuni. Rahoja en kuitenkaan teille maksa, sillä ahdistuksessanne voisitte kuluttaa niitä. — Suostutteko näihin ehtoihin?' selitteli Risto.
"'Voi kuinka hyvä te olette —. Minä suostun vaikka mihin', koin sanoa.
"'No, sitten on hyvä', sanoi Risto ja lähti pois.
"Heti huomenna lähdin minä hakemaan toista, pienempää ja halvempaa majapaikkaa. Semmoisen löysinkin vihdoin ja vuokrasin sen halvasta maksusta. Huone oli pieni ja jotenkin rapistunut, mutta lämmin se oli ja sen pidin suurena etuna.
"Niin pian kuin suinkin kerkesin, muutin lapsineni tuohon pieneen, aivan kaupungin takalaidassa olevaan majaan. Vaikealta tuntui erkaneminen omista uusista, siisteistä ja väljistä huoneista ja meneminen pieneen lahohökkeliin aivan kaupungin laidassa, mutta mikäpä muu keino autti, kun Risto niin tahtoi, ja sen tiesin, että hän tarkoitti minun hyvääni, vaikken kaikkia hänen tarkoituksiansa ymmärtänyt.
"Heti kun olimme huoneistamme muuttaneet pois, otti Risto niihin kaksi perhettä vuokralle asumaan, sillä niissä oli kyllin tilaa molemmille.