"Tämä neuvo tuntui mielestäni varsin järkevältä ja paikalla ryhdyin minä puuhaan. Minä ostin viljaa, jauhatin, leivoin, tein maltaita, panin olutta ja rupesin niitä myömään. Kun ihmiset oppivat saamaan hyvää leipää ja sahtia, kävi kauppa hyvin. Taloudellinen tilamme parani silminnähtävästi, mutta kun vuoden päästä tein tiliä tuloista ja menoista, oli kaikki vuoden vaivat menneet elämiseen ja huoneen vuokraan, eikä velan eteen jäänyt penniäkään.
"Tämä keino ei kelpaa, sillä tällä tavalla en koskaan saa omaa kattoa päämme päälle, täytyy keksiä joku muu keino lisäksi, mietin minä.
"Minä olin pienuudesta pitäin tottunut maantyöhön. Kun olisi oma pelto, josta saisi viljaa, ettei kaikki olisi ostossa, niin ehkä sitten saisin jotakin säästöön, mutta mistä ja millä saisin oman pellon, aprikoitsin minä yhä edelleen.
"Kulkiessani olin huomannut, että kaupungin maalla on hyvää, lihavaa ja kivetöntä peltomaata, ja tähän kiintyi nyt ajatukseni. Minä rupesin pyytelemään, että kaupunki antaisi sitä minun viljeltäväkseni. Ensin naurettiin ja pilkattiin minun puuhiani. 'Akka rupeaisi maata raivaamaan ja viljelemään. — Kaikkea sitä kuulee!' sanottiin, mutta minä en heittänyt toivoani enkä puuhaani. Vihdoin antoi Maistraati minulle koetteeksi palasen maata visseillä ehdoilla.
"Nyt tuli toiset tuumat. Koko ensimäisen kesän olin kuokka ja lapio kädessä, ja syksyllä oli minulla hyvä palanen kylvettynä rukiisen. Vuosi elettiin tuolla pienellä kaupankitkuttamisella, johon minulla oli talvella kyllin aikaa. Seuraavan kesän olin taasenkin pellon teossa, mutta syksyllä sain pellostani jo kymmenen tynnyriä rukiita kuin herneitä. Voi kuinka rikas olin nyt mielestäni. Vilja oli seuraavana vuonna hyvissä hinnoissa, niin että ruistynnyri maksoi kaksikymmentä viisi markkaa, Kun nyt vuoden päästä tarkastelin, oliko mitään vuoden tarpeista säästöön jäänyt, huomasin, että säästöä oli kaksisataa viisikymmentä markkaa.
"Tämä havainto loi minuun toivoa ja luottamuksella aloin minä tehdä työtä, eikä se ole hukkaan mennyt. Sillä tavalla olen jatkanut aina näihin aikoihin saakka", kertoeli vaimo.
"Ja kaikkiko tämä pelto on teidän tekemäänne?" kysyi matkustaja.
"Joka kipene mitä tässä aidan sisälläkin on, mutta minun tekemiäni ketoja on paljon tuolla aidan takanakin", sanoi vaimo.
"Tuollako, missä eläimet kävelevät laitumella?"
"Niin."