"Kuinka te ketojanne olette aidan taa heittäneet, eivätkö kasva enään?"
"Kyllä, mutta minä olen vaan saanut viljelläkseni sillä ehdolla, että saan ottaa siitä neljä viljaa ja sitten jääpi se kaupungin karjanlaitumeksi", selitti vaimo.
"Eikö se ole liian lyhyt viljelys-aika?" kysyi matkustaja.
"Ei se ole. Maa on viljavaa, väkevä muha päällä ja hyvä savi ojanpohjissa; kasvaa ilman lannoittamatta viljaa maan täydeltä —; eikähän ole mitään muuta menoa", tuumaili vaimo.
"Oletteko kaupungissa syntynytkin?"
"En ole; olen kotoisin K——n pitäjästä Suupohjan maalta."
"Suupohjan maalta! Kuinka sitten olette tänne joutuneet?"
"Niinkuin moni muukin joutuu pois kotipaikoiltansa… Satuin käymään tässä kaupungissa, näimme toisemme ja menimme naimisiin. — Siinä se sitten oli."
"Ja niin te yksinäisenä vaimoihmisenä elätätte semmoisen lapsijoukon muiden avutta?"
"Niinhän tuota toki."