Sydämelliset hyvästit sanottuansa lähtivät matkustajat pois.
IV.
Ylemmillä asteilla.
"Nyt meillä ei ole yhtään kiireitä, annetaan hevosen vaan kävellä", sanoi matkustaja kyytimiehelle, hevosen kävellä jurpotellessa.
"Tulee kovin yö, ennenkuin ehdimme kaupunkiin", vastasi kyytimies.
"Yöhän nytkin on ja yhtähän se meille on, tulemmeko sinne tuntia varemmin tai myöhemmin. Minä tahtoisin ihailla näitä Pohjolan valoisia öitä", sanoi matkustaja.
"No, samanpa tuo tekee", sanoi kyytimies ja alkoi vihellellä jotakin mielilauluaan.
Seurasi tovi äänettömyyttä.
"Mitä te piditte tuosta vaimosta?" kysyi kyytimies äkkiä.
"Ihmeen paljon. Häntä kannattaa siveellinen ja uskonnollinen voima, ja tämä voima on kohottanut hänet monta muuta korkeammalle. Hän kelpaisi esikuvaksi monelle ihmiselle, sekä miehille että vaimoille", sanoi matkustaja.