"Viedään tuo Rysänder kotiinsa", ehdoitteli kyytimies.
"Se akka saakeli", sanoi renki ja raapi korvallisiaan.
"Mitäpä me hänestä … ilkeähän tuota tuossakin … sopikoot keskenänsä", arveli kyytimies.
"Kuinka se kävisi päinsä?"
"Tämäpä nyt toki asia … otamme kärryn aisoista kiinni ja vedämme herran kotiinsa. Siinä kaikki", sanoi kyytimies.
"No."
Miehet alkoivat vetää kärryjä pitkin kivillä laskettua pihaa.
"Noo, noo — jo-joko vihdoinkin! — A-ajaka, ajakaa, että et-et…" örisi herra, joka rytinästä oli sen verran tointunut, että luuli nyt hevosen olevan edessänsä ja ajettavan luultua kotikaupunkia kohden.
Porrasten eteen päästyänsä alkoivat he kantaa herraa huoneesen ja silloin ei hän tiennyt mitään tästä maailmasta.
Porstuaan päästyänsä rupesi kyytimies kolkuttamaan salin ovea.