Kauan ei tarvinnut vartoa, ennenkun huoneesen alkoi keräytyä väkeä. Tuo äsköinen tuttumme — seiväsritarikin tuli kiiluvin silmin kokoukseen, nyrkit ja hampaat yhteen puristettuina, samoin tuo vastahakoinen raja-ojan kaivajakin; he menivät kiihkeän näköisinä siihen joukkoon, joka oli toiselle puolelle huonetta kokoontunut eri ryhmäksi ja jossa näyttiin kiihkeästi mutta hiljaa keskusteltavan. Hiljaisena ja ujoina tulivat jälempää kokoushuoneesen sekä lauttamiehen seipäältä hätyytetty mies, että hän, joka oli rajanaapurissaan tavannut niin vastahakoisen raja-ojan kaivajan. He istuivat hiljaisina penkeillä harvakseen istuvien ja mietteisinsä vaipuneiden näkoisien miesten keskelle; seipäällä uhattu mies kumartui heti istumaan päästyänsä, ja otti laattialta saapuvilla olevan pienen kuusen oksan, jota hän alakuloisen näköisenä pyöritteli sinne tänne.
Väkeä karttui aina enemmän ja enemmän ja pian oli kokoushuone aivan täynnä.
"Onko teidän kokouksessanne aina näin paljon väkeä?" kysyin eräältä mieheltä, joka sioittui aivan meidän viereemme.
"Ei niitä ole muulloin monta miestäkään", vastasi kysytty.
"Mikäs kumma tänne nyt on näin paljon väkeä tuonut?"
"Kansakoulu-asia".
"Joko teillä on kansakoulu olemassa?"
"Ei; nythän tulee kysymys sen perustamisesta".
"Vai niin! Puoltamaanko vai vastustamaan kansakoulua on näin lukuisasti paikalle saavuttu?" kysyin taas.
"Vastustamaan; piruko vielä tuon maksun niskoilleen ottaa", sanoi mies yrmeästi ja lähti pois, ensin tuikeasti katsoen minua silmiin; näyttipä siltä kun hän pelkäisi, ett'en ole oikein yksimielinen hänen kanssaan kansakoulu-asiassa.