Kun tulimme pappilan kartanon kohdalle, havaitsin että kartanolla oli paljon ihmisiä ja hevosia. Tavattoman vilkas liike näytti olevan ihmisien kesken. He olivat kokouneet ryhmiin, joissa näyttiin kiivaasti keskusteltavan ja kaikista näkyi, että mielet olivat kiihoituksissa. Juuri kun mieleni oli uteliaimmallaan tietämään mitä tuolla kartanolla on tekeillä, meni sivutsemme eräs mies, joka myös näytti rientävän pappilaa kohden aika vauhtia.
"Mikä kokous pappilassa?" kysyin tulialta.
"Kuntakokous."
"Mitä asioita on kokouksen käsiteltävinä?"
"Kansakoulun perustaminen", sanoi mies ja kiirehti kartanolle päätäänkään kääntämättä.
"Ajetaan mekin kartanolle, päästetään hevonen ja mennään sitte kuntakokousta kuuntelemaan, ehkä sielläkin opimme jotain näkemään ja tuntemaan", sanoin pojalle.
"Tehdään niin."
"Koeta nyt siellä tarkata näköäsi, että tulisit aina enemmän ja enemmän näkevämmäksi, sillä luulenpa että tuolla kokouksessa ei siihen tilaisuutta puutu, sillä tietysti siellä ilmestyy monenkaltaisia mielipiteitä. Muutoin luulen tuon tarkastamisen tulevan suorastaan sinulle joksikin hyödyksi, sillä luulenpa siellä meille avaantuvan uusia näkö-aloja tuon kokouksen jälkeen, jotka ehkä antavat aihetta keskusteluamme jatkamaan", esittelin pojalle.
"Kyllä koen katsoa ja kuunnella."
Niinkuin olimme aikoneet, teimme myös: ajoimme hevosemme kartanoon, riisuimme sen ja lähdimme syömään. Itse menimme jo varasilta kokoushuoneesen ja valitsimme siamme johonki nurkkaan, josta helposti saattoi kaikki nähdä ja kuulla.