Me tarkastelimme ukkoa onkinensa. Jo rupesi toisen ongen kuuluvainen pullistelemaan ja viimein se meni aivan umpeen. Ukko rupesi onkeansa hinaamaan ylös ja hän ketjautti aika ahvenen venheensä pohjalle, joka siellä rupesi keppuroimaan ja päristelemään.
"Miltäs tuo kuva kokonaisuudessaan nyt näyttää silmissäsi?" kysyin minä pojalta.
"Kauniilta."
"Minä pelkään, että sinä niin vastasit sentähden, kun tiesit minun semmoista vastausta odottavan; mikä kohtaus sinusta on kaunein?"
"Järvi."
"Ethän ole maininnut mitään noiden korkeitten lammin rannoilla olevien puiden ja vuoren nyppyläin kuvastuksesta veteen; katsopas! järvessä on toinen metsä ja toiset vuoret."
"Kah! Niitä en ole ollenkaan huomannut."
"Etkö nyt huomaa, että silmissäsi on jotain vikaa?"
"Paljon, paljon, isä."
Samassa ukko sivalsi toisen kalan venheesensä.