"Jos nyt ajattelisimme, ett'ei tuota lampea olisi olemassakaan?"
"Ennen olemme ajatelleet metsät pois, nyt järvet; kolkko, kylmä, ikävä olisi ilman niittä tämä maa."
Samassa alkoi kuulua paimentorven toitotus tuolta järven toisella puolen olevalta kesämajalta ja samassa lähti lehmäkarja liikkeelle.
"Minkä osan nyt pidät kauneimpana tuossa näkynössä?"
"Kaikki yhteensä: järven tyynine pintoineen, poikiensa kanssa uivat sorsat, hyppivät kalat, harmaa-päisen onkijan, kuvastavat metsät ja vuoret, rannalla olevat kesämajat märehtivine lehmikarjoineen, lypsävine akkoineen, paitaressu-lapsineen ja savuavine suitsuineen, ja viimeksi liikkeelle lähtevät ja mylvivät lehmät, heidän paimenensa ja toitottavat paimentorvensa; kaikki, kaikki on kaunista, jaloa ja ihanaa!" huudahti poika vähän selvettyänsä.
Samassa tuli eteemme iso niitty ja iso saranoilla oleva portti oli poikinpuolin edessämme, joka oli avattava, ennenkun niittyyn sisälle pääsi. Niitty oli parhaassa kukoistuksessaan ja siellä täällä näkyi viljeltyjäkin niittyjä, joissa hiirenhäntä- ja puntarpää-heinät vahvana ja täydessä kaunistuksessaan seisoivat ja väliin ikäänkuin lainehtivat tuulen hiljaisista henkäyksistä.
"Voi kuinka kaikki on kaunista!" huudahti poika kun tulimme keskelle niittyä.
"Mikäpäs sinusta näyttääkään niin kauniilta?"
"Tää niitty."
"Mikä osa?"