»Kautta haamuin ja maan-alaisten haltijain vannon minä, päästäkäät minut irti ja paikalla, taikka muutoin saatte nähdä ja kuulla semmoista, joka ei ole juuri hauskaa — päästättekö? Jumala teitä muutoin armahtakoon», uhkaeli noita hammasta samassa purra karautellen ja yritellen tekemään äkkinäisiä rytkäyksiä.
»Ei puhettakaan irtipääsemisestä, koska kiinnipitämisellä saamme nähdä ihmeitä, joita niin halulla katselisimme. Onhan sinulla nyt apulaisesi lähellä, nosta nyt apuusi kirkonväkesi ja kaikki konninkaiset ja männinkäiset, joiden ylitse sanot itselläsi niin suuren vallan olevan ja jos voit sen tehdä, niin pääset pitemmittä metkuitta paikalla irti», sanoivat pojat ivaten.
Velho joutui aivan äänettömäksi tuosta poikien pelkäämättömästä puheesta ja niin oltiin tovin aikaa hiljaa.
»Noh!» sanoi eräs poika ja lyödä nauvautti velhoa hienolla pajukepillänsä selkään.
»Ai, ai», kitisi ukko.
»Jos sinä hiiskut yhden sanan, niin katso itseäsi», sanoivat pojat, ja antoivat samassa hänelle useampia huimauksia.
Sen perästä ei vanki uskaltanut hiiskua yhtäkään sanaa.
»Mitä me nyt hänelle teemme, sillä emme tuota ruojaa julkea pieksää, niinkuin hän ansainnut olisi», sanoi eräs joukosta.
»Lasketaan mennessämme hänellä mäkeä», neuvoi joku.
»Niinpä kylläkin», sanoivat pojat suostuen.