»Niin, mutta kotiin-palastuksesta se kumminkin tulee, näettekös, kuinka se kääntyy aina yhtäänne päin? Kyllä ne juonet loppuvat kun pääsemme edemmäksi kodista», vakuutti mies.
»Yhähän tuo palastaa kotiin päin, vaikka kodin sivu lienee jo menty», arvelin hänelle tovin päästä.
»Vielä on tienhaaroja, älkää hätäilkö.»
»Teidän pitää jostain talosta ottaa toinen hevonen ja jättää omanne syömään, sillä minä en lähde tuommoisella hevosella toista peninkulmaa pitkälle talottomalle taipaleelle yötä vasten ja tämmöisellä pakkasella», sanoin hänelle ennenkuin kylä loppui.
»Voi kun te ette usko. Tienhaarat loppuvat, tie paranee taipaleella, konstiko meidän on sitten mennessä», vakuutti mies.
»Oletteko te talon isäntä?» kysyin häneltä mennä nuhjustellessamme.
»Isäntäpä tietenkin», sanoi mies ylvästellen ja nykäsi samassa hevoskaakkiansa.
»Kuinka te niin huonosti hevostanne pidätte, kun tuo on noin kovin laiha?»
»Tämä onkin vaan hollihevonen.»
»Niinkö alhaiselta kannalta te tehtävänne käsitätte?»