»Ruokaakos vieras on vailla, vai?» kysyi hän kohteliaasti.
»Kyllä olisin», sanoin hänelle, »jos vaan suinkin olisi mahdollista.»
»Miksikäs se ei ole mahdollista», sanoi hän ja vetäytyi pois.
Kun tovin olin päiväkirjasta tarkastellut matkustavaisia, tuli hän taas huoneeseen ja sanoi vielä kohteliaammin: »Vieras on hyvä ja tulee tänne toiseen huoneeseen syömään.»
Minä tottelin kutsua.
Hän vei minut aina kolmanteen huoneeseen asti, jossa ruoka oli valmiina.
»Tahdotteko ryypyn?» esitteli hän.
»En tällä kerralla, kiitoksia», vastasin hänelle.
»Soo! Sepä kummallista», arveli hän, ikäänkuin olisi kuullut sitä, jota ei ole koskaan ennen kuullut.
»Vieras on hyvä ja istuu ruoalle», sanoi hän sitten.