»Ei, viisikolmatta lypsävää tarvitaan siihen.»
»Kyllähän se niin on.»
»On, mutta arvatkaapas montako hevosta meillä on?»
»Minun on mahdoton sitä arvata, taitaa olla neljä.»
»Enemmän, kuusi ja varmaa.»
»Teillä on sitten vankka asumus kaikin puolin.»
»Vankka, ja on niitä irtaimia rahojakin.»
»No silloin ette ole mitään vailla.»
»Ja kuitenkin puuttuu jotain», sanoi siihen emäntä puoliääneen.
Minä en tiennyt mitä ajatella tuosta kummallisesta käytöksestä. Emäntäkin oli kappaleen aikaa vaiti, kun näki minun ajatuksiini vaipuneen.