»Väärä! Ei suinkaan», sanoi Heikki vavisten.
»Niin totta kuin me olemme tässä, on tämä väärä; katsokaa muutkin», sanoi Hanno jyrkästi ja ojensi rahaa läsnäolevalle.
»Olisinko joltain pimeässä saanut väärän rahan, on minulla oikeitakin», sanoi Heikki hätäyksissään, sieppasi muille tarjotun markan käteensä ja antoi Hannolle samassa toisen.
Hanno taasen saadun rahansa kanssa kynttilän luo. Nyt ei hän sitä paljoa tarkastellutkaan, ennenkuin hän lausui tyyneesti: »Tämä myös on väärä. Minä luulen, että hänellä löytyy niitä enemmänkin», sanoi Hanno.
Haudan hiljaisuus vallitsi kaikissa, mutta Heikki vapisi yhä enemmän.
Kaikki katsoivat häneen epäluuloisesti, ja yleinen mielipide oli nyt
Hannon puolella.
Kaiken muun hyvän lisäksi osasi vielä olla niin, että paikkakunnan nimismies oli virkamatkoillaan sattunut yöpymään samassa kestikievarissa. Hän oli viereisessä huoneessa jo levolla, mutta hän oli herännyt Hannon kovasta puheesta, ja kuunnellut asiain menoa; kukaan ei tietänyt, että hän oli siellä. Kun hän sitten kuuli mainittavan väärästä rahasta, pisti hän kiireesti vaatetta päälleen ja tulla pölähti kaikkien suureksi hämmästykseksi huoneeseen.
»Mitä täällä haasteltiin väärästä rahasta?» kysyi nimismies huoneeseen tultuansa.
»Minä tapasin tältä tanssijalta kaksi väärää markan kappaletta. Minun uskoni on, että hänellä löytyy niitä enemmänkin, ja sen vuoksi pyydän teidän olemaan hyvän ja tarkastamaan, paljonko hänellä niitä löytyy», sanoi Hanno ujostelematta.
Nimismies loi vapisevaan Heikkiin tuiman katseen; näyttipä siltä kuin hän olisi tahtonut tunkea aran miehen sielun lävitse.
»Näyttäkääpäs minullekin niitä rahoja», sanoi hän sitten, ojentaen kättänsä, ottaaksensa ne vastaan.