»Kun vaan olen suinkin kyennyt, olen käynyt kirkossa saarnaa kuulemassa ja oppimassa; kun en ole sinne kyennyt, olen lukenut, ja sitä olen tehnyt hyvin mielelläni», lisäili ukko.
»No nythän olemme menneet ensimmäisen taulun läpi, ja toivon että toisenkin läpi samoin pääsemme», sanoi pappi.
»Niin minäkin luulen», sanoi sairas ja pelkästä ilosta kyyneltyivät hänen silmänsä ja mielenliikutuksen tähden rupesi hänen leukansa väkättämään.
»Te olette vissimmästi kunnioittanut vanhempiannekin?»
»Kyllä, kyllä, herra pastori, niin olen tehnyt; hyvyyteni ja tottelevaisuuteni tähden kutsuivatkin vanhempani minua kultapojakseen», vakuutti sairas.
Nyt tuli asialle käännös, sillä papilta loppui kärsimys. Hän rupesi aristelematta selittämään, kuinka viheliäisessä tilassa ukko oli. Hän selitti, ettei yhtään ihmistä löytynyt, joka lain täyttämisellään olisi voinut autuuden ansaita, sillä ei kukaan ollut voinut lakia pitää, niinkuin ukko väärässä omassavanhurskaudessaan oli luullut sen tehneensä. Paljon selitti hänelle pappi ja lopulta sanoi hän ukon olevan kadotukseen uppoamaisillaan.
»En minä ole käskenyt teitä tänne haukkumaan, vaan ehtoollista antamaan», sanoi ukko kiivastuneena, kun kuuli tuomionsa.
»Minä en voi rakentaa teille päänalaisia ijankaikkisuuteen mennessänne, teidän ulkokullatun omanvanhurskautenne höyhenistä. Minun tulee sanoa totuus ja se on muuttumaton totuus, ken sitä ei usko, hukkuu iäksi. Minä en anna teille ehtoollista, sillä te ette ole pakanaa parempi. Jos toisten minua tarvitsette, antakaa vaan sana, niin kyllä minä tulen», puhui pappi ja meni tiehensä.
Tuskin oli pappi kartanolta kerinnyt lähteä, niin ukko nousi jo ylös, puki vaatteet päällensä ja sanoi: »Kyllä mä sinun, koiran, olisin tänne käskenyt, jos tuon olisin tiennyt.» Siinä paikassa parani ukko aivan terveeksi!
Hän oli kuullut kuinka hullusti toisen raamatun kahlaajan oli käynyt, kun hän oli syntiseksi itsensä tunnustanut. Hänessä heräsi halu vähäisen pahoinvoinnin aikana heittääntyä oikein sairaaksi ja koettaa, eikö hän pääsisi papin suosioon, kun hän lähtisi toista tietä, nimittäin synnitönnä ponnistamaan tuon oikullisen papin mutkaisien kysymysten läpi; mutta siinä hän pettyi pahasti.