Minä en lähtenyt yöllä enkä päivällä pois hänen vuoteensa vierestä, vaan hoidin ja vaalin häntä kuten parhaiten taisin. Milloin annoin hänelle suunkastetta, milloin taas luin hänelle jotain hengellistä kirjaa, milloin puhelin hänen kanssaan, kun hän sitä halusi ja jaksoi kuulla.
»Mitä sinä luulet, Sakeus, luuletko Jumalan ottavan rumiakin yhtä mielellään taivaaseen?» kysyi hän eräänä kertana yht'äkkiä, pitkän voivuksissa olemisensa perästä.
»Vissimmästi, sillä Jumala ei katso ihmisen muotoa», koin hänelle sanoa, vaikka minä kovin säikähdin tuon äkillisen kysymyksen kuultuani.
»Ovatkohan he yhtä rumat taivaassa kuin täällä mailmassakin?» kysyi hän taasen.
»Ei suinkaan, sillä sanoohan katekismuskin Paavalin mukaan, että uskovaisten ruumiit tulevat Kristuksen kirkastetun ruumiin kaltaiseksi», selitin hänelle kykyni mukaan.
»Niinhän se taitaa olla, niinhän se on; sinne minä siis halajan», sanoi hän ja vaipui taasen pitkään unentapaiseen horrokseen.
Mauno oli kauvan vaivuksissa. Hänen kulmikkaat kasvonsa värähtelivät ja suonenvedon tapaisia vavahtelemisia aaltoili hänen ruumiinsa yli, samassa kun kylmä hiki nousi hänen otsastansa.
Vihdoin avasi hän silmänsä ja katsoi kauvan ja kiinteästi minua silmiin. Hänen silmänsä olivat nyt niin kirkkaat ja suuret, etten ikänä ollut niitä sellaisina nähnyt; näytti siltä kuin taivaallinen kirkkaus olisi niistä loistanut.
»Oletpa sinä, Sakeus, toki täällä!» sanoi hän vihdoin. »Käske isä ja äiti tänne, sillä nyt minä kuolen. Minä pääsen varmaan taivaaseen, sillä Jumala on antanut syntini anteeksi, sen tunnen sydämessäni. Siellä ei sanota minua rumaksi, sillä minä tulen Kristuksen kirkkaan ruumiin kaltaiseksi.» Sitten vaipui hän voimattomuudesta tainnoksiin.
Minä kiiruhdin täyttämään hänen käskyänsä. Pian tapasin minä Maunon vanhemmat ja me kiirehdimme sairashuoneeseen. Sinne tultuamme huomasimme heti, että sairas kamppaili viimeistä kamppaustansa elämän kanssa, sillä leuka jäi taapäin hengittäessä ja rinta korahteli. Näytti siltä, ettei hän enään voinut mitään puhua eikä tuntea meitä. Yht'äkkiä avasi hän kuitenkin silmänsä ja katsahti läpitunkevasti meihin.