»Voi, Mauno, kuinka sinä nyt olet kipeä», voin minä vihdoin lausua,
»Kipeä minä olen, sangen huono, luultavasti kohta kuolen. Mutta minä kuolen mielelläni, sillä minun on paha olla tässä maailmassa: ihmiset sanovat minua rumaksi ja se tekee minulle niin pahaa», sanoi Mauno.
»Sinä et ole rumempi kuin muutkaan ihmiset, mutta he ovat niin pahoja; minuakin he ovat usein sanoneet rumaksi», koin hänelle sanoa lohdutellen.
»Niin, mutta sinä et ole ruma, vaan minä olen, sen itsekin tiedän», sanoi Mauno.
»Minun mielestäni», vastasin minä, »ei ihmisten sopisi päättää mitään omasta eikä muiden ihmisien rumuudesta tahi kauneudesta, sillä: 'muoto on Jumalan luoma, tavat itse ottamallaan'. Minusta olisi paras, kun heittäisit koko tuon asian pois mielestäsi ja unhottaisit kokonaan kevytmielisten ihmisten arvostelut.»
»Kyllähän se niinkin on — onhan se niinkin; sinä koet aina minua lohduttaa — sinä olet niin hyvä», sanoi Mauno ja vaipui jonkunmoiseen horrostilaan, sillä hänen heikot voimansa olivat liiaksi pinnistyneet.
Kovin raskaaksi ja apeaksi kävi mieleni, nähdessäni luotettavan ystäväni makaavan tuossa voimattomana ja taudin vaivaamana vuoteessa, josta ei voinut nousta koskaan. Entinen elämäni juoksu astui elävänä kuvana silmieni eteen, herättäen kaikki ne muistot ja tapahtumat, mitkä olivat välillämme olleet, ja kahta rakkaammalta ja kalliimmalta tuntui nyt Mauno minusta.
»Älä lähde, Sakeus, pois minun tyköäni! Ei meillä ole enään kauvan yhdessä-olon aikaa — älä lähde, ole täällä minulla hupina; sinä olet niin hyvä», sanoi Mauno toinnuttuaan.
Minä lupasin olla hänen luonaan. Minä huomasin, että hänen hoitamisessaan oli jotain laiminlyöty. Pitkällinen makaaminen ja alituinen märän juoksu oli tehnyt hänen ronkkansa ja selkänsä läpeimiin ja vuodevaatteet olivat likaantuneet ja märästä kovettuneet. Minä rupesin puuhaamaan, että nuot epäkohdat tulisivat poistetuksi.
»Nyt on niin hyvä, voi kuinka hyvä! Liian hyvä sinä, Sakeus, olet minulle», sanoi Mauno, jaksamatta silmiäänkään raottaa, sillä hän oli kovin uupunut noiden tointen aikana.