»Epävakainen on onnen ratas», virkahti viimein Laarila surumielisesti.
»Mitä? Mikä nyt on tapahtunut?» kysyin hätäisesti.
»Tuo virka — tuota — —.»
»Nimismiehen, vai?»
»Niin.»
»Ettekö ole saanut sitä?» arvelin.
»En», sanoi Laarila kuivasti.
»Kaikki minua vihaavat — tuota», sanoi hän tuskallisen pitkän vaiti-olemisen perästä.
»Se tulee siitä, etteivät he tunne, kuinka suuri kyky sinulla on», puhkesi vaimo sanomaan.
»Herranen aika! ei suinkaan; minäkään en tunne teitä vihaavani», sanoin hämmästyksissäni.