»Se on hyvä, mutta missä yhteydessä luulette virkanne olevan minun kanssani?»
»Ja minä olen monta isoa palvelusta tehnyt sekä kruunulle että pitäjäälle.»
»Mutta eihän se kuulu asiaan.»
»Kerrankin laitti tuomari minut mittaamaan erästä riidanalaista kivinavettaa. Minä menin ja mittasin sen sisäpuolelta, sitten minä laskin sen divisioni-laskulla ensin ja sitten minä sen multipliseerasin, subraheerasin ja diviseerasin ja kirjoitin kirjaan. Kun minä sitten vein kirjan tuomarille, kysyi hän heti: 'Ulkoako vai sisältä mittasitte navetan?' Minä vastasin: 'Sisältä toki, eihän muutoin divisionit tule oikein.' Tuomari sanoi: 'Sitä ei ole vielä kukaan mittaaja ymmärtänyt tehdä, sentähden on riita näin kauvan kestänyt; se on kaunis asia, kun yksi kihlakunnan lautamies — minä olin silloin vielä, näetten, vaan lautamies — osaa tehdä noin kauniin kirjan', ja riita päättyi siihen.»
»No mutta herran tähden! Mitä te oikeastaan tarkoitatte?»
»Mitäkö minä tarkoitan? Hym — asiahan on aivan selvä. Ajattelinhan minäkin hakea tämän pitäjään suntion virkaa, minä, mutta tahdoin ensin antaa tietää, että minä olen ansiollinen mies minä. Mutta kuulinhan, ettei se käy laatuun nyt — eikä tuo toinen tuossa ole oikeutettu sitä virkaa saamaan, sillä eihän hänellä ole mitään ansiota, niinkuin minulla on. Mutta — — —»
»Mutta minä olen paljon oppineempi mies, tuota kuin te — koulun käynyt», ehätti Laarila sanomaan.
»Älkääpäs nyt keskenänne ruvetko kiistelemään», sanoi piispa ja lisäsi sitten herrastuomarille: »Mitä mutta?»
»Mutta minun mieleeni johtui toinen seikka, minun. Kun minä olen niin monta hyväätyötä tehnyt kruunulle ja muille, niin minä tahtoisin päästä kruunun palkalle.»
»Kruunun palkalle!»