"Lähdetään pois!" sanoi Rehkonen hiljaa akalleen.
"Oletko riivattu? Pysy alallas!" tokelsi Pirko.
"Kyllä", kuiskasi Rehkonen nöyrästi.
"Pyydän isännänkin sanomaan jotakin!" kehoitti pastori.
"Lapsinamme rakkaina tahdomme heitä molempia pitää ja mitä rikkoneet olemme, koemme hyvyydellämme tästä lähin heille palkita. Isännäksi ja emännäksi pääsevät he heti taloon. Ne kolmetuhatta markkaa, jotka lupasin, jos Martti naisi Susson, annan tässä nyt Ainalle, jonkunlaiseksi korvaukseksi niistä kärsimyksistä ja vaivoista, joihin olemme hänen saattaneet. Kuolemamme jälkeen he saavat periä osansa jälkeen, niinkuin toisetkin lapsemme"; sanoi Kirri ja ojensi rahat Ainalle. Sitten puristi hän Marttia ja Ainaa kädestä ja toivotti heille onnea.
"Kiitämme nöyrimmästi! Te, isäntä, olette kovin hyvä", sanoi Aina nöyrästi.
Sen jälkeen toivottivat onnea tuolle kärsivälle, mutta voittaneelle pariskunnalle Kolkki, Katru, Esko ja Hannu.
"Voi piru sentään! Olisipa Kirstinkin sopinut olla tuossa naimisessa, vaan kun ennätti tuon nykyisen juoppo-lallunsa jo ottaa mieheksensä", sanoi Pirko puoliääneen!
"Emme toki olisi tuommoiseen häpeälliseen kiusaan joutuneetkaan, jos ei meille olisi niin paljon juoruttu", sanoi Katru.
"Ei suinkaan isäntä ja emäntä ainakaan luule, että minä olisin juorunnut tai muuten tätä asiaa vastaan ollut", sanoi Rehkonen, ikäänkuin pakoittaaksensa isännän tunnustamaan, ett'ei hän ilmoita eli julkaise Rehkosen vehkeitä.