"Niinköhän."
"Niinpä se on," sanoi Riettu vähän kylmentyneenä Juhon yhtäkaikkisuudesta, joka yhä vaan katseli ulos akkunasta.
Seurasi pitkä äänettömyys ja Juho naputteli sillä välin sormellaan akkuna-ruutua.
"Mitenkä on, Riettu, kävisiköhän se…?" sanoi Juho viimein ja kääntyi
Riettuun päin.
"Miks'ei se kävisi," sanoi Riettu, mutta hän kävi entistä punaisemmaksi. — — —
Seuraavana pyhänä tuli Juho aamulla varhain isännän kamariin.
"Kävisiköhän se … — minä olen ajatellut…" aloitteli Juho.
"Mikä niin?" kysyi isäntä, ollen vielä unen horroksissa.
"Minä olen ajatellut — tuota noin, että…"
"Että mitä?"